Kukkiva helmikuu

Helmikuu on aina ollut minun kuuni juhlien puolesta. Tänä vuonna olisi voinut pitää juhlat helmikuussa joka viikko.

Ensin oli synttärit. Seuraavalla viikolla ystävänpäivä. Sitten vietettiin Helin-päivää ja viimeisellä helmikuun viikolla oli meidän hääpäivämme.

Helmikuu on siis yhtä juhlaa ja juhliin kuuluu tietenkin kukat. Sateisen harmaata helmikuuta onkin ollut mukava piristää kauniilla kukilla, joita on saanut keittiönpöydällä ihastella. Ja ilokseni tuo kukkaloisto jatkuu vielä maaliskuulle. Pikkuneidin ristäiskukat koristavat nyt kotiamme ja onhan tässä vielä tulossa naistenpäiväkin.

Jannen kannalta olenkin helppo tapaus ilahduttaa, riittää kun silloin tällöin tuo kotiin kimpun tuoksuvia kukkia.

"Jos kaunis vielä oisin, pieni, sievä nenänpää, mua kaikki jumaloisi, moni tahtois viehättää, ja ehkä joku oikein rikas ruusun lähettäis. Se käärittynä sellofaaniin muistokseni jäis." – Miskan valituslaulu

 

Me 3 vee

Kolme vuotta sitten oli jännittävä päivä, vaikka silloin väitinkin, ettei niin kamalasti jännittänyt, ehkä vähän vain. Enkä silloin myöskään myöntänyt, että olisin erityisemmin liikuttunut, mutta ehkä niin tapahtui kuitenkin pikkuisen silloin, kun isä sanoi Jannelle muutaman sanan kirkon käytävällä hetki ennen kuin jatkoimme Jannen kanssa kahdestaan alttarille.

 

Mutta se pitää edelleen paikkansa, että päivä on ikimuistoinen. Vaikka en väitä muistavani, miltä ruoka maistui tai mitä kaikkea juhlissa olikaan tarjolla. Muistan myös sen, että olen sytyttänyt kynttilöitä pöydissä, kun juhlapaikan henkilökunta ei ollut sitä ehtinyt tehdä ennen meidän saapumista.

Tärkeimpiä muistoja hääpäivästä on se jännä, hieno tunne, kun sai onnitteluja ja halauksia vuoronperään kaikilta itselle tärkeiltä ihmisiltä. Mukana juhlissa olivat tietenkin perheenjäsenet, läheisimmät sukulaiset, vanhat koulukaverit ala-asteelta asti sekä uudemmat, yhteiset koulukaverimme opiskeluvuosilta. Oli hienoa, että kaikki ne tärkeät ihmiset olivat paikalla juhlimassa meitä. 

Kuluneet kolme vuotta ovat olleet hienoja, vaikkei yhtä juhlaa, vaikka vuodet alkoivatkin juhlien. Samat tärkeät ihmiset ovat matkassa kuitenkin edelleen ja tietenkin aina myös se tärkein. 

"Oli ihanaa valmistaa suurta juhlaa, jossa tiesi tulevan hauskaa ja jossa kaikki oikeat henkilöt olivat mukana!" – Muumimamma

Aina tavoitettavissa

Minä käytän aika vähän puhelinta. Yhteyttä ystäviin tulee pidettyä pääasiassa sähköpostein ja Facebookin kautta, joten yhteydenpito kännykällä on nykyään hyvin vähäistä.. Kun päivitin liittymääni, operaattorini asiakaspalvelijakin naurahti nähdessään, miten vähäistä kännykän käyttöni on.

Vähäisen käytön vuoksi en ole välittänyt siitä, että käytössäni on ollut vanha, mutta hyvin toimiva simpukkamallinen kännykkä, eikä uusintauutta oleva älypuhelin. Miksi tarvitsisin uutta puhelinta, johon voi saada jos jonkinlaisia sovelluksia ja ohjelmia, kun en sitä pelkkää puhelintakaan juurikaan tarvitse? Mutta Janne oli sitä mieltä, että tarvitsen uuden puhelimen, älypuhelimen. Ja sain sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Ehkäpä kyseinen lahja johtui siitä, että oma älyni alkaa olla vähissä, joten tarvitaan varaälyä kännykän muodossa.

Ja onhan tuo uusi puhelin toki näppärä. Vauvaa syöttäessä, voi helposti käydä netistä vilkaisemassa sen mieleen tulleen asian, tarkistaa sähköpostin tai tsekata, onko joku käynyt kommentoimassa blogitekstejä ja tietenkin käydä lukemassa Facebookin uusimmat kuulumiset. Tai vaikka hyvinvuoksi koittaa ottaa kännykällä valokuvia syövästä vauvasta. Kaikki tämä on tietenkin hieman hankalaa, kun käytössä on vain yksi käsi, mutta tuleepa tehtyä jotain muuta samaan aikaan.

 

Aika pian kuitenkin huomasin, että vaikka nyt olen entistä helpommin tavoitettavissa, yhden laitteen avulla minuun saa yhteyden soittamalla, tekstiviestillä, Facebookilla, parillakin eri sähköpostilla tai whatsappilla, ei yhteydenottojen määrät ole lisääntynyt. Tämähän on melkein surullista, kun käytössä on kaikki pelit ja vehkeet käden ulottuvilla lähes 24/7, mutta mihinkään ei ilmesty ilmoitusta,  uudesta viestistä, yhteydenotosta. Ilmoitusta siitä, että joku olisi kiinnostunut kuulumisistani. Tilannehan on lähes sama kuin ne surullisen kuuluisat norjalaispojat, kaikki on laitettu valmiiksi synttäreitä varten, mutta vieraita ei vain tule. Minullakin on kaikki härpäkkeet valmiina yhteydenottoihin, mutta mitään ei vain kuulu. Mutta tässä tapauksessa tietenkin asia voi johtua myös siitä, että pitäisi ensin itse muistaa lähettää ne synttärikutsut, jotta vieraat tietäisivät tulla.

”Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi: yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään.”

ps. onneksi tilanne ei nyt ihan näin surullinen kuitenkaan ole, mutta ajatus siitä, että nykypäivänä on niin monta erilaista keinoa olla yhteydessä läheisiinsä, mutta kuinka vähän sitä loppujenlopuksi oikeasti käyttää aikaa yhteydenpitoon. Parasta tietenkin olisi, kun voisi pitää yhteyttä ihan livenä.