Neuvola avautuminen

Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että olisin avautunut neuvolassa, vaan avaudun neuvolasta

. Olimme eilen Pikkusiskon kanssa puolivuotisneuvolassa. Ja jälleen vastassa oli uusi terveydenhoitaja. Tämä oli seitsemäs neuvolakäynti ja neuvolakortissa on nyt viidet eri nimikirjaimet. (Isonsiskon neuvolakortissa luku on 12/14! Mites muilla?)

Siis oikeasti, lähes joka kerta, kun lapsemme kanssa olemme käyneet neuvolassa, on vastassa ollut uusi hoitaja. Ja eilen totesin, että se on oikeasti tosi rasittavaa. Pitää kertoa paljon samoja asioita. ”Kyllä, meillä on myös Isosisko, joka on nyt hoidossa. On hoidossa 3 päivää viikossa. On kyllä tosi helpottava asia.” ”On ollut ongelmia tuon puklailun kanssa. Välillä tulee paljonkin kerralla ja mahalla ollessakin lentää. Monesti lattialla ollessa saattaa alkaa itkeä ja kun ottaa syliin, tulee röyhtäys, puklu ja helpotus.” ”Paikoin on ollut myös pahasti punoittava peppu, pahaa ihottumaakin oli viikon verran ja käytettiin kortisonivoidetta.” ”Voiskohan olla jotain ruoka-aineallergiaa?” ”Sisko ja mun vanhemmat asuvat puolentunnin ajomatkan päässä. Miehen sukulaiset kaukana. Lapsenhoitoapua kyllä saa, jos on tarve. Mutta ei nyt olla osattu pyytää. Kyllä me ihan hyvin pärjätään. Ei meillä ole kovin paljoa kavereita täällä, perhettä pääasiassa nähdään.”

Eilisen neuvolakäynnin jälkeen tuli taas mieleen, että entä jos meillä olisi oikeasti jotain hätää, jota vain ei osaisi kertoa. Mistä nuo vaihtuvat hoitajat sitä huomaisivat, että nyt on jotain vialla, äiti ei ole samanlainen kuin viimeksi? Toisaalta olen huomannut, että paljon riippuu hoitajastakin, millä fiiliksellä asioista kertoo. Toisille juttelee iloisesti, että eipä tässä mitään, hyvin menee, vaikka välillä vähän väsyttää. Jollekin on saattanut sanoa vähän vakavammalla äänellä, että kyllähän tämä välillä on rasittavaa ja ärsyttävää.

Eilisen neuvolakäynnin jälkeen harmitti erityisesti yksi asia. Meidän Pikkusisko on kasvanut hyvin pelkästään imettämällä. Tai ainakin tasaisesti omilla käyrillään, joten ajattelin, että saa kasvaa puolivuotiaaksi pelkästään maidolla. Aiemmilla neuvolakerroilla on kiinteiden ruokien aloittamisesta puhuttu, mutta terkkarikin todennut, että ei ole vielä tarvetta, kun kasvaa hyvin. Nyt eilinen terveydenhoitaja oli vähän erilinjalla. ”Nykysuositusten mukaan maisteluannokset olisi hyvä aloittaa jo 4 kuukauden iässä. Kiinteät ruoat tukee hyvin myös puheen kehitystä ja suun motoriikkaa.” Itse olin odottanut kehuja ja kommenttia siitä, miten hienoa, että lapsi on kasvanut näin hyvin pelkästään imetyksellä ja hienosti tehty. Mutta ei, nyt tulikin melkein saarna, jonka myötä itselle tuli olo, että olisi pitänyt aloittaa ne maistelut jo aikoja sitten. 

No tänään on sitten aika tarjota Pikkusiskolle ruokapöydässä muutakin kuin peuranjalkaa.