Viime vuosi ja vähän tätäkin

Vuosi 2016 tuli ja meni. Tuntui, että taas suuremmalla vauhdilla kuin edeltäjänsä. Mutta se kai kuuluu asiaan. Vuosi oli hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, työntäyteisempi. Alkuvuoden työttömyyspätkää ja kotona olemista enää oikeastaan edes muista, vaan pääajatus vuodesta 2016 on töissä käyminen. Ja ilokseni huomasin, että työssäkäyvän äidin arki sopii minulle paremmin kuin kotona oleva. Pääkin tuntui taas toimivan ja kotona jaksoi paremmin, kun oli päivän viettänyt jossain muualla kuin kotona. Mutta kyllähän se töissä käyminen tietenkin verottaa myös kotihommista, koska illat kotona menevät nopeasti ja sisältävät yleensä ne välttämättömät kotihommat, jotka on aiemmin saanut tehtyä pitkän päivän aikana.

Kesä tuntui menevän viime vuonna hujauksessa ohi, odotellessa kesäsäitä ja kahden viikon lomapätkääni. Kesällä käytiin myös ulkomailla, Viron Haapsalussa ja vietettiin perinteiseen tapaan aikaa mökeillä ja sukulaissa.

Tyttö on kasvanut vuodessa paljon. Alkuvuodesta kaksivuotias puhui muutamia ymmärrettäviä sanoja ja paljon epämääräistä mölötystä, mikä aiheutti turhautumista puolin ja toisin. Nyt vajaa kolmevuotias jatkaa mölötystä, mutta puhe on ymmärrettävää ja hän kertoo jo pitkiä pätkiä tarinoita mitä on tapahtunut ja myös juttuja omasta päästä. Hän laskee mielellään asioita, osaa laskea kymmeneen asti ja laulaa Joulupuu on rakennettu kolme ensimmäistä säkeistöä ihan tuosta vain. Tyttö on innokas lukemaan ja katselamaan kirjoja ja tykkää joululahjaksi saamastaan Muumipeikon kalastuspelistä. Leikkeihin tarvii vielä (harmillisen usein) vanhempaa leikkikaveriksi.

Parisuhdeaikaa tämä vuosi tarjosi ehkä jopa vähemmän kuin edellinen, johtuen siitä, että tytön päiväunet kotona ei enää oikein onnistu. Mutta onneksi jossain välissä tajusimme, että se ei ole pois parisuhteelta, jos toinen pääsee välillä tuulettumaan yksikseen pois kotoa. Tuulettunut osapuoli saa siitä uutta virtaa, joka auttaa molempiakin. Itse olen käynyt pari kertaa kuussa kässäkerhossa tekemässä käsitöitä ja vaihtamassa ajatuksia asiasta kuin asiasta, miestä olen yrittänyt potkia erilaisiin urheiluharrastuksiin, hän kävi muutaman kuukauden jousiammunnassa ja loppuvuodesta uimassa. Toivottavasti harrastukset jatkuvat suurinpiirtein säännöllisinä myös tänä vuonna. 

Vuosi 2016 näytti taas sen, ettei poismarssijärjestystä voi kukaan täällä etukäteen suunnitella ja päättää. Täällä ei toimi restonomikoulussa opetettu varastonkiertojärjestelmä fifo, first in, first out. Loppuvuodesta saimme sen suuressa suvussamme taas suruksemme todeta, että kuolema voi tulla vastaan täysin yllättäen nuorellakin ihmisellä. Vetää hiljaiseksi ja sanattomaksi ja alkaa miettiä, pitäisikö vetäytyä erämaahan ylhäiseen yksinäisyyteen, eristäytyä ihmisistä jo valmiiksi, ettei tarvitse kokea menetyksiä.

Synkistä ajatuksista tähän uuteen vuoteen. Sekin tuo tullessaan muutoksia. Syksyllä alkanut oman kotitalon metsästys saadaan toivottavasti tämän vuoden aikana päätökseen. Ja jos alussa mainostin pitäväni työssä käymisestä, on siihenkin tulossa muutos. Vaikka työsuhdettani jatkettiinkin kesäkuun loppuun, ei työrupeamaa omalla kohdalla ole jäljellä kuin muutama kuukausi, maaliskuun alkupuoliskolla aion jäädä äitiyslomalle ja jäädä kotiin. Eli vihdoin kun edellisestä kerrasta on saatu pää toimivaksi, on aika sekoittaa kaikki uudelleen. Se tietenkin jännittää, niin kuin kaikki muukin uuteen perheenjäseneen liittyvä. Mutta uskon, että hyvin se tulee menemään. Niin kuin koko vuosikin. Olen hyvä sopeutumaan, toivottavasti tekin. Hyvää tätä vuotta kaikille!