Villahaalari lapselle

Käsityörintamaltakin on pitkästä aikaa jotain valmista esiteltävää! Meneillään on yksi ikuisuusprojekti siitä keväällä värjätystä langasta ja sen valmistuttua olisi vuorossa jo toinen vähintään yhtä kauan kestävä ajatus odottamassa aikaansa.

Mutta tosiaan, on tässä jotain saatu valmiiksikin asti! Tytölle villahaalari. Ohjeena käytetty soveltaen Novitan ohjetta. Lankana ohjeenmukaisesti Novitan Nalle-lanka, valkoinen, pinkki ja itse lupiinilla värjätty hassu vihreänkeltainen.

Jännittävintä tässä hommassa oli vetoketjun ompelu villavaatteeseen, sitä kun en ollut ikinä ennen tehnyt. Tietenkin tämän jännityksen lisäksi oli perinteinen mahtuuko tämä käyttäjälleen -jännitys. Varsinkin tekovaiheessa lopputuloksesta tuntui tulevan liian suuri, vaikka olinkin alkuun ottanut mitat ja tehnyt laskelmat. 

Mutta molemmat jännitykset olivat turhia, vetoketjun ompelu oli aika helppoa ja haalari on sopiva, sopivalla kasvunvaralla. Lahkeissa ja hihoissa on n. 8 cm resorit, joiden ansioista pieni kasvuvara ei tunnu liian pitkinä pulttuina ja hihoina, vaan resorit toimivat hyvinä stoppareina.

Kaula-aukon jätin tarkoituksella vähän väljäksi, ettei vaan villalanka pääse kutittelemaan kaulasta. Ulkona ollessa käytetään kuitenkin aina kauluria, huivia tai kypärälakkia, joka suojaa niskaa ja kaulaa.

Itse olen tyytyväinen ja käyttäjäkin aina toisinaan suostuu laittaa sen päälle :)

Kuvauskaverina mukana kulki barbi, jonka tyttö eilen välttämättä tahtoi kirpparilta ostaa. En olisi ajatellut, että barbileikit alkaisivat kiinnostaa jo näin aikaisin!

Pipo päin peppua

Ilmojen viilettyä mies osti autoon sisätilanlämmittimen, että aamulla on mukava ajella töihin lämpöisellä autolla, eikä tytönkään enää vaipattomana tarvitse istuimessaan valitella, että peppuun tulee kylmä. Mutta mistäs saataisiin lämmitin polkupyörällä kulkevalle rouvalle?

Ratkaisu löytyy tällä kertaa sieltä laatikosta, jossa on niitä keskeneräisiä ja jo valmiita, mutta jollain tapaa pilallisia käsitöitä. Siellä kun on lojunut jo pidemmän aikaa pipo, jonka käyttäjältä vaadittaisiin rastoja.  Lanka pipossa on superohutta Novitan Tico-tico-lankaa, joten purkaminenkaan ei ole innostanut, ohut lanka ja minun neulomisjälki eivät vain sovi yhteen.

Ja näin syntyy helppo pepunlämmitin rouvan työmatkoille. Pujotetaan n. 5 cm päähän pipon reunasta kuminauha, kiristetään sumpumaan ja tehdään solmu. Ja tämä lämmitin laitetaan tietenkin pyörän lestan päälle (eli siis istuimen/satulan päälle). Ja tästähän voi tuunata vaikka kosteuden kestävän laittamalla alle suihkumyssyn!

Laiskuuttani ja kylmyyttäni en jaksanut kävellä etukuistia pidemmälle kuvaamaan istuinlämmitintä isommalla pyörällä, mutta idea tulee hyvin esiin tässäkin tytön pyörän toimiessa mannekiinina.

Automatkojen pelastajat

 

Meidän takapenkin matkustaja on viihtynyt aina kovin huonosti automatkalla. Alkuun protestointi ilmeni huutona, puhekyvyn myötä kyllästyminen istumiseen ilmoitettiin ”ei jaksa” ilmoituksella, joka alkoi yleensä kymmenen minuutin ajon jälkeen ja jatkui, kunnes oltiin perillä. Lopulta hokeminen oli yhtäjaksoista ”eijaksaeijaksaeijaksaeijaksa” huutoa. Että koita siinä nyt sitten ajaa rauhallisena tai pysyä rauhallisena ja nauttia automatkailusta.

Perinteiset viihdykkeet, lelut ja kirjat kiinnostivat vain hetken, eikä 300 kilometrin ukkila-matkalla samoja kirjoja voinut katsella kuin kerran. Eväät saivat hiljaiseksi niin pitkäksi aikaa kun syömistä riitti, mutta eväiden loputtua, alkoi taas ”ei jaksa” höpötys. Janne jo ehdotteli nykypäivänautoviihdykkeiden, näytön ja dvd-soittimen tai tabletin hankkimista, mutta minä vetosin siihen, että kyllä mekin muksuina ollaan opittu autossa viihtymään ilman videoita.

Ja sitten jostain mieleeni tuli hakea pelastusta automatkoille kirjastosta. Lastenlaulu-cd-levy ja lauluihin kuvitettu kirja. Niitä meidän tyttö jaksaa kuunnella ja samalla katsella laulusta kertovaa kuvaa. Ja pikku hiljaa alkaa takapenkiltä kuulua laulun mukana ”ihhhahaa, hepo hirnahtaa” ja muuta söpöä lapsen laulelua. Ja näin on tänä kesänä ollut melkein jopa ilo matkustaa pidempiäkin mummolamatkoja, kun matkamusiikkina on raikunut vanhat tutut lastenlaulut ja jopa samoina esityksinä, joita itse on kuunnellut lapsuudessaan!

”Ja pikkuruikkuiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat...”

 

 Ja tarpeen tullen vaihdetaan soimaan se rauhallisempi lauluja sisältävä levy, jonka tahdissa on hyvä nukahtaa päikkäreille.