Lomalla viimeinkin...

Lomailu. Lomailija. Mikä tekee loman? Jotkut haluavat viettää lomansa laumassa, kutsua mökilleen sukulaisia ja tuttavia jatkuvasti. Osan täytyy päästä ulkomaille päästäkseen lomafiilikseen. Jollekin lomaa on se, että on kerrankin aikaa siivota kotinsa katosta lattiaan ja laatikosta kaappiin. Osa ei osaa viettää lomaa ollenkaan. Jollekin lomaa voi olla se, että saa joka ilta rauhassa juoda kaljaa. Lomailijoita ja lomanviettotapoja on paljon, enkä yhtään ihmettele, että loma aiheuttaa paljon perheriitoja.

Itsellä on tänä kesänä lomaa kaksi viikkoa, joista ensimmäinen viikko on juuri menossa. Miehelle tämä on jo kolmas lomaviikko, molemmilla vielä yksi jäljellä. Meilläkin käytiin paljon keskustelua, miten haluamme lomamme viettää. Kaksi viikkoa on lyhyt aika, etten haluaisi tehdä mitään sellaista, mitä en itse halua, vaan joku muu haluaa meidän tekevän.

Keskusteluja käytiin, vaihtoehtoja ja toiveita heiteltiin ilmaan, toisinaan erimielisyyksien vuoksi piti pitää aikalisää ja mököttää ja samalla miettiä, mitä lomalta oikeasti haluaa ja miten rentoutuu parhaiten. Huomasin, että minulle lomaa on aikatauluttomuus. Haluan, että lomalla on mahdollista tehdä jotain ilman suurempia suunnitelmia, eikä niin, että ennen kuin koko loma on edes alkanut, tiedetään, mitä minäkin päivänä tapahtuu. Täytyy jättää varaa uusille ideoille.

Toisaalta mukavaa on myös se, että lomalla saattaa olla tylsää. Se innostaa paremmin keksimään jotain tekemistä! Lomalla haluan olla myös kotona, enkä vain olla koko ajan menossa. Ja reissusta palatessa haluan, että kotiin tultaessa siellä on siistiä.  

Tähän mennessä loma on mennyt hyvin. Heti loman alussa olimme Jannen lapsuuden kodissa lomailemassa, syötiin herneitä, viinimarjoja ja mustikoita kourakaupalla. Olemme myös ehtineet tehdä päiväretken rannikolle, Pietarsaareen, jossa fiilis oli kuin ulkomailla. Huomenna olemme lähdössä loppuviikoksi Keski-Suomeen Jannen äidin mökille. Ja sitten on vielä kokonainen viikko aikaa keksiä omaa lomatekemistä! Sopivassa tasapainossa reissaamista ja kotona olemista. Ja toivottavasti loistavat pyykinkuivaussäät jatkuu, jos alkuviikosta päätetään lähteä jonnekin parin päivän reissulle!

Pieni kuvaaja

Tyttäremme on innostunut kuvaamisesta. Hän on ottanut omakseen vanhan digi-pokkarini ja kuvannut sillä innoissaan. Aluksi piti tietenkin opetella kuvauksen perusasiat: kamera laitetaan käteen kiinni kamerasta roikkuvasta nauhasta, sen jälkeen piti opetella mistä napista kamera aukeaa.

Mutta vaikeinta oli oppia se, miten kameralla kuvataan. Tyttö yritti kuvata niin kuin oli vanhempiensa nähnyt kuvaavan, eli laittamalla silmä kiinni kameraan, tässä tapauksessa kameran zoomiin. Ja näin lopputuloksena oli punaisensävyisiä lähikuvia silmästä ja poskesta. Piti näyttää moneen kertaan, että tällä kameralla kuvataan näin, pidetään kiinni reunoista ja katsotaan näytöstä kuvaa. 

Oppi meni perille ja nyt kuuluu päivittäin ”hymy, äiti hymy” ja riemukasta kiljuntaa, kun kamera ottaa kuvia. Hän taitaa tosin vielä hakea kuvaajaluonnettaan, eikä keskity pelkkiin muotokuviin. Yhtä innokkaasti hän harjoittaa luontokuvaamista ja räpsii kuvia kukista ja sienistä. Myös blogimainen sisutuskuvaajanpiirteitä hänellä on, kuvissa vilahtelee tietokoneennäyttö, vessa, ikkunan pieliä ja kattoa. Myös matkakuvaamista on harjoitettu, niin autossa takapenkillä kuin kesälomaretkellä Vaasassa. Toisaalta myös tilannekuvaaminen kiinnostaa, kun yhtenä iltana suurinta huvia oli seistä pyörätiellä kuvaamassa ohiajavia autoja.

Onhan tämä tyttären ensikosketus valokuvaamiseen vähän erilainen kuin omani. Ensimmäisille ulkomaanmatkoille saimme mukaan omat kertakäyttökamerat, joissa oli filmiä 24 ruutua. Sen piti riittää koko viikoksi ja kuvien lopputulokset näki vasta lomareissun jälkeen. Nyt ei haittaa, vaikka ottaisi 24 kuvaa omasta sormesta, kun tilaa on muistikortillinen. Mutta taitaa se silti olla yhtä jännittävää ja hauskaa. 

Säihkyvät kesäsääret

Tässä vinkki helppo ja nopea kauneudenhoitovinkki kotikonstein. Yhdellä kertaa hoituu sekä kuorinta, että kosteutus.

Tarvitaan öljyä, joka kosteuttaa ja jotain pientä ja kovaa, joka hoitaa ihon kuorimisen. Öljyksi käy tavalliset ruokaöljyt – rypsi, rapsi oliivi, kookosrasva, kaappiin jäänyt, lahjaksi saatu hierontaöljy tai vähäisellä käytöllä ollut vauvaöljy. Ota huomioon, että öljyn tuoksu tulee olemaan hetkenaikaa myös sinun tuoksusi, joten ei kannata valita vanhaksi mennyttä kalanmaksaöljyä tai kertaalleen käytettyä friteerausöljyä. Itse olen käyttänyt oliiviöljyä, vauvaöljyä ja hierontaöljyä, yksistään ja sekoituksena.

Kuorivaksi aineeksi sopii hyvin hienosokeri tai suola. Karkeaa merisuolaa voi käyttää myös, mutta aiemmin mainitut, hienommat tuotteet ovat iholle hellävaraisempia. Lisäksi suola saattaa tuntua vähän ikävältä hyttysenpistoissa tai haavoissa.

Nämä kaksi valittua ainetta sekoitetaan tahnaksi, jossa on suunnilleen puolet ja puolet ainesosia. Vajaa 2 ruokalusikallista kumpaakin ainetta riittää hyvin molempien jalkojen käsittelyyn.

Lisäksi kannattaa varata kädenulottuville pyyhe ja lämmintä vettä, jos et tee käsittelyä kylpyhuoneessa. Käsittelyn jälkeen jalat on hyvä huuhdella lämpimällä vedellä ja kuivata. Ja sitten saakin esitellä siloisia, säihkysääriä!

Kuuden minuutin pikavirkistys

Tarvitaan mukavan lämmin kesäilta, kaunis laskevan auringon valo, naapuritontin tyhjä tontti, jossa kukkii luononkukat ja kamera. Kotona lapsi on nukkumassa ja mies jäi keittämään iltateetä. 

Sinä saat kävellä lämpimän metsän läpi naapuritontille ja alat kuvata ilta-auringossa kauniisti loistavia kukkia - maitohorsmia, koiranputkia ja mesiangervoja. Älä välitä nokkosista tai ohdakkeista, jotka saattavat tökkiä jalkoja ikävästi. Äläkä välitä ohi jylisevistä rekoista ja autoistakaan. Kevyt, lämmin kesätuuli karkottaa hyttyset, joten saat rauhassa räpsiä kuvia. 

Ainut juttu, mikä vähän aiheuttaa harmia, on kameran näytöllä punaisena vilkkuva kuvake, joka kertoo pian tyhjenevästä akusta. Mutta onneksi kamerassa riittää virtaa tuon kuuden minuutin ajan ja kotona kuvatkin näyttävät ihan kivoilta. Olipas hyvä hetki!