Lähes sata killutinta

Otetaanko kilpailu, kenen kuusessa on eniten koristeita?

Meidän solakkaa kuusta koristaa yhteensä 92 roikkuvaa koristetta.

8 lintua, 6 pötkylää, 2 sydäntä, 6 pisaraa, 4 mökkiä, 1 pukki, 2 sydäntä ja 65 erikokoista palloa. Lisäksi on tietenkin valot ja kimaltelevat vyöt. Mutta tähti puuttuu. Eilen ei enää kaupoista löytynyt latvatähtiä. Tai olisi ollut hopeinen, mutta olisin halunnut kultaisen. Olkoot nyt sitten ilman. Onpa yksi koriste vähemmän tyhjättävää. 

Miltäs teidän kuuset näyttää, ovatko yhtä täyteenahdettuja, vai pidättekö enemmän simppeleistä ja harmonisista kuusista?

Kotiäidin stressi

Ensimmäinen päivä meni hyvin, kauppareissut onnistui hyvin, päiväuniaika meni loistavasti ja touhuaminen yhdessä ja yksin sujui.

Toisena päivänä aamu alkoi vähän kankeammin, aamupalalla äiti jaksoi pysyä määrätietoisena ja se yksi lusikallinen, mitä varmaan 10 minuuttia höpötettiin, upposi lopulta. Mutta sitten kun oli aika pukea ulkovaatteet päälle, äiti julisti lähtevänsä yksin ulos. Myös päiväunille mennessä oli havaittavissa pientä temppuilua ja lopulta kun isä tuli kotiin, oli äiti omanajan tarpeessa ja lähti tuulettumaan jouluostoksille.

Kolmas päivä alkoi heti aamusta huonosti, kun isä totesi keittiön pöytien olevan täynnä tavaraa. Äiti kihisi jo siinä vaiheessa, että viimeksi eilen ne kyllä tyhjäsin ja alkoi vimmattu siivoaminen samalla kun päässä kuhisi ajatus, eikö täällä siivoa kukaan muu kuin minä. Aamupala ei tytölle uponnut edes sen yhden lusikallisen verran ja äidin kiukku oli kello 8.03 jo huipussaan.

Päivä on jatkunut samaa rataa eli tapellen. Nyt lopulta taisi tyttö rauhottua päiväunille. Huoh. Nämä vajaat kolme päivää, jotka olen nyt taas kotona ollut tytön kanssa työttömänä, ovat todistaneet, että kotiäitinä oleminen on paljon stressaavampaa kuin töissä käyminen. Tai ainakin erilailla. Tai ainakin minulla. Toki jos kotona saisi keskittyä olemaan vain äiti, enkä samaan aikaan kodinhoitaja, voisi asia olla eri. Saisin keskittyä pelkästään lapseen, enkä samaan aikaan tyhjäämään tiskikonetta, täyttämään pyykkikonetta, pyyhkimään pölyjä sieltä ja rasvatahroja täältä. Töissä on helppoa, kun tarvitsee vain tehdä töitä, ilman että joku tulee koko ajan keskeyttämään ja vaatimaan tekemään jotain muuta.

Kaupasta mukaani lähti kaksi joulutonttua, joiden tajusin vasta myöhemmin sopivan loistavasti tähän hetkeen. Pikkutonttu nostaa kädet ilmaan ja ilmoitta ”nyliin, nyliin!”. Mutta isompi vain toteaa, ei ehdi, täytyy pestä hella, mee vaikka piirtelemään. 

Kauheeta. Kiitos joulu, että tulet, ja isot ja pienet tontut saa hetkeksi aikaa unohtaa muut hommat, ja keskittyä olemiseen. 

Kolme yötä jouluun on

ja paniikki kasvaa. Ainakin joissain taloissa, ei onneksi meillä. Me mennään taas viettämään joulua vanhempieni luokse, niin valmisteluja ei tarvitse tehdä paljon kotona.

Monena vuonna olen huomannut saman kaavan joulujärjestelyissäni. Marraskuun lopulla ja joulukuun alussa innostus alkaa, jouluvalot ripustetaan ikkunoihin, seuraavaksi tulee jouluiset pöytäliinat ja verhot, sekä jouluiset tarjoilut. Mutta mitä lähemmäs joulua päästään, myös joulun odotus ja valmistelut vähenee. Jotenkin unohtuu tai jää niin kuin tänä vuonna jää työ- ja kotikiireiden alle. Toisaalta taas tänä vuonna syytän myös säätä, ettei joulunodotus ole pysynyt yllä koko ajan. Harmaa, sateinen ja synkeä joulukuu ei vain tuo oikeaa fiilistä. 

Mutta oli valmis tai ei, odotuksen määrästä tai valmistautumisesta huolimatta joulu tulee tänäkin vuonna. Ja samalla vauhdilla se on myös ohi kuin tullutkin. Joten koitetaanpa vielä nauttia ja fiilistellä ja lisätä vähän joulukoristeita kotiin.