Vuosi sitten

Siskoni oli saanut haasteen, jonka sitten jatkoi minulle. Tarkoitus oli muistella ja lueskella, mistä olen kirjoitellut vuosi sitten. Ja tehdä vertailua, miten asiat ovat muuttuneet.

Ennakkoajatus oli, että en ole tainnut kirjoitella paljon. Marraskuu on tylsää aikaa säällisesti ja kuvauksellisesti, joten sen puolesta ei innosta kirjoitella. Joulukuu puolestaan tuo tietenkin mukanaan joulunodotuksen ja valmistelut joulua varten - jouluvalot, koristeet ja herkut, joista on aina yhtä hauskaa kirjoittaa ja kuvata. Näillä ajatuksin lähdin tutustumaan vuoden takaisiin teksteihin.

Ja ihan hyvin mä muistelin. Marraskuun lopulla ei ollut ollut oikein mitään sanottavaa, esittelin vain yhden luottoreseptin, kinuskisen puolukkakakun. Se on muuten hyvää ja sopii väritykseltään myös joulutarjottavaksi, suosittelen kokeilemaan!

Joulukuun alettua, alkoi tietenkin ne jouluvalmistelut. Joulukorttikuvaus pienestä tonttutytöstä. Ja olin kertonut myös vinkin itsemaustetusta glögistä, taas hyvä muistutus itselle, kun ensimmäinen kaupan glögin jälkeen totesin sen olevan aivan liian makeaa. 

Mutta yksi kirjoitus oli mukava muistutus. Muisto kotiäidin arjesta, joka näillä näkymin jatkuu parin viikon päästä, vaikka tällä kertaa olenkin virallisesti työtön ja alkuvuodesta tyttö jatkaa taas hoidossa osa-aikaisena hoitolaisena, mutta kotona kuitenkin olemme taas päivät. Tämä tekemäni hyvänpäivän bingo toimii yhä edelleen, vaikka lapsi onkin jo vuoden vanhempi, eikä yhteistä aikaa kotona (taistella) ole niin paljoa kuin vuosi sitten. Mutta silti äiti pysyy hyväntuulisempana, kun bingosta edes muutama ruutu saa ruksin. Melkein alkoi jo ahdistamaan ajatus tulevasta kotona olemisesta, matelevista päivistä, niin nopeasti sitä on ehtinyt jo tottua töissä käymiseen.  

Enkä panisi pahakseni, vaikka nyt olisi edes yhtä vähän lunta kuin vuosi sitten, ei nuo vesilätäköt ja vihreä nurmi kovin jouluisia ole auringonpaisteesta huolimatta.