Aurinkoiset ja
pikkupakkasiset syyspäivät saavat muistelemaan menneiden vuosien retkiä
Isojärven kansallispuistoon. Tampereella asuessamme siitä paikasta tuli meille
jokasyksyinen retkikohde yhteensä kuuden vuoden ajan.
Mieleen on
jäänyt kuva, että aina siellä retkeillessämme sää olisi ollut kaunis ja
aurinkoinen, mutta katsaus valokuviin kertoi totuuden, kolmen retken kuvissa
näkyy sinistä taivasta ja aurinkoa, kolmen retken kuvissa enemmän sumua, pilviä
ja harmautta. Mutta mieli tekee temppunsa ja edelleen muistan vain ne
aurinkoiset retket ja hetket - tai valokuvat.
Mutta tänä
vuonna ajomatka tuonne on Kuhmoisiin vähän pidempi kuin reilu tunti
Tampereelta, joten retki Isojärvelle jää vain haaveeksi! Mutta menkää te muut
lähempänä asuvat käymään siellä. Se on kaunis paikka, paljon järviä ja hyviä
suppilovahverosammalikkoja, majavan jälkiä, kallioita ja kaikenkokoisia siirtolohkareita.
Luontoa ja rauhaa, luonnonrauhaa, hyvät nuotiopaikat, monipuoliset maisemat ja reitit. Tai jos ette tekään
pääse, niin nauttikaa paikasta näiden valokuvien välityksellä mun kanssa.
"Ne olivat
ihania aikoja! Ja kuinka voimakas minä olinkaan! En nytkään ole erityisen
heikko, mutta tuskin jaksaisin enää nostaa omaa kuistiani. Muistan nuo ajat
tarkkaan." – Muumipappa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti