Itepä opetin

Kun lapsi lähtee tutustumaan omatoimisesti ympäristöönsä, valpas vanhempi on vierellä pitämässä vahtia ja varoittelemassa vaaroista. ”Ei saa laittaa sormia pistorasiaan.” ”Ei saa tyhjätä kaappia.” ”Ei saa kiivetä sohvalle.” ”Ei saa laittaa pyyhekumia suuhun.” ”Ei saa syödä hiekkaa.”

Ja kun lapsi opettelee puhumaan, on lopputulos tämä:

- Oliko hoidossa mukavaa?

- EI!

- Nukuitko hyvin?

- EI!

- Oliko hyvää ruokaa?

- EI!

- Onko nälkä/jano/pissahätä/väsy?

- EI!

- Mennäänkö pihalle/sisälle/kauppaan/nukkumaan/hoitoon?

- EI!

- Otetaanko jäätelöä?

- Hmh.

Niin että siitä sais, itepä opetin. 

Mutta hartaasti toivon ja odotan, että myös muut sanat alkaisivat tulla yhtä selkeinä ja painokkaina ilmoille. Ymmärtäisi äiti ja isäkin paremmin tyttären toiveita.

" - Ei, sanoi Hemuli. Minä en tahdo. Olen juuri oppinut sanomaan ei. Olen eläkkeellä. Ja teen mitä haluan, enkä mitään muuta."

 

Ja loppuun kuva, mikä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta ilman kuvaa on alaston olo ja tämä oli eka "turha kuva", joka koneelta tuli vastaan. 

Ovikranssi

Muuton jälkeen en ole löytänyt vanhaa ovikranssiamme mistään. Se saattaa kyllä olla jossain yläkaapin toppavaatelaatikossa, mutta en ole (vielä) jaksanut kaivaa niitä esiin ja tutkia asiaa. Sen kuitenkin muistan, että ovesta sen muuton yhteydessä otin pois, toisin kuin seinäkellon, joka jäi uusille asukkaille muistoksi meistä.

Mutta nyt on asia korjattu ja viikonloppuna kieputtelin koivunoksista oveen uuden kranssin. Täysin pyöreää ympyrää en osaa näistä kransseista tehdä, niin tästäkin tuli taas soikea. Mutta oikeastaan hyvä sellainen. Koristukseksi laitoin syksyisen värisiä helmiä ja muutaman puolukanvarvun antamaan lisää väriä.

Koska päivät töissä kuluvat tietokoneella naputellen ja klikkailen ja työntulos voidaan mitata vain kasvavina paperipinoina tai numerosarjoina sekä sähköpostilaatikossa olevan saapuneiden viestien vähenemisenä, oli mukavaa saada aikaan taas jotain konkreettista lopputulosta. Tehdä jotain, mistä näkee kokoajan, mitä on tulossa ja ihastella lopputulosta, että tulipa siitä hyvä ja ihanko ite tuon tein!