Kotiutuminen

Uusi koti kolmatta viikkoa. En voi vielä väittää kotiutuneeni, ainakaan täysin. Asunto tietenkin on jo tuttu, tavarat pääosin paikoillaan, mutta eivät välttämättä lopullisilla. Uudessa kodissa yllätti mm. keittiön säilytystilan vähyys. Muutenkin tämän kodin säilytysratkaisut ovat erilaisia, joten tavaroita on saanut siirrellä huoneesta toiseen, hyllyltä toiseen ja vieläkään kaikki tavarat eivät ole tainneet löytää sitä omaa paikkaansa.

Oma asunto ja pihapiiri ovat siis tulleet tutuiksi, mutta muuten tähän ennestään tuttuun kaupunkiin emme oikein ole ehtineet tutustua tai saada siitä mitään otetta. Muutaman kerran olemme käyneet keskustassa ja vähän ajelemassa, mutta en voi vielä väittää, että paikat tuntuisivat omilta, siis omalta kotikaupungilta. Lähikaupatkin on ehditty toki jo kiertää useampaan kertaan, mutta edelleen sahaillaan hyllyvälejä useampaan kertaan, kun etsitään jotain tiettyä tuotetta.  

Monta plussaa olen keksinyt tästä asunnosta verrattuna edelliseen, mikä on tietenkin hyvä asia. Isoin plussa, ja monien toisten plussien aiheuttaja on se, että tämä on rivitalo. Tytön kanssa on helpompi mennä ulos, kun tarvitsee vain avata ovi ja on jo pihalla. Maisemat ikkunasta ovat myös mieluisammat, vaikka kerrostalossa asuessa tietenkin plussaa oli se, että näki kauemmas. Nyt ikkunanäkymät ovat rajatut ja rajalliset. Isompi koti, enemmän tilaa, vähemmän ahdasta. Ja tiskikone, voi pojat! Nyt ei ole säästelty astioiden kanssa, vaan joka aterialle voi huoletta ottaa uuden lasin, eikä tarvitse juoda samasta lasista useampaan kertaan. Saattaa toki olla, että ensimmäisen vesi- ja sähkölaskun jälkeen aletaan taas pihistellä astioissa ja astianpesukoneen käytöstä.

Viikonloppuna olimme poissa kotoa, anopin mökillä. Ja tuolla mökillä oli koko ajan tunne, että sieltä lähtiessä ajamme takaisin Tampereelle, kotiin. Miehellä ei ollut sellaista tunnetta, tuskin tytölläkään. Ehkä sitten minä olen hitain kotiutuja. Tyttö ainakin viihtyy hyvin. Ja on saanut jo leikkikaverinkin, naapurin arviolta ekaluokkalainen Veera tulee jo soittamaan ovikelloa ja kysyy, saako meidän tyttö tulla ulos leikkimään.