Vuosi 2013

Monesta blogista olen lukenut vuosikatsausta vuoteen 2013. Kirjoituksissa on tullut esille suuret muutokset, matkat ja ahaa-elämykset elämästä. Viimeyönä myös minä kirjoitin ajatuksissani tiivistelmän vuodesta 2013 ja ajattelin koittaa kirjoittaa samat asiat ylös, onhan tämä ollut merkittävä vuosi myös meille.

Vuosi alkoi jännittävästi, oli uusi tilanne edessä työttömyys meillä molemmilla. Se tarkoitti siis sitä, että meillä oli paljon aikaa olla yhdessä kotona ja harrastaa ulkoilua. Oli hieno talvi, pakkasta ja lunta, joten kävimme hiihtämässä, luistelemassa ja retkeilemässä. Ja tietenkin myös olimme paljon myös kotona, koska työttömyys rajoittaa myös rahankäyttöä, mutta ainakin jälkeenpäin muistelen, että meillä oli vain mukavaa, vaikka oikeasti taisi kotona oleminen ahdistaa.

Sitten kävi niin, että Janne sai töitä. Ja vielä sen verran läheltä, että aatokset mahdollisesta muutosta eivät olleet enää tarpeen, Janne pystyi hyvin kulkemaan vielä tästä asunnosta töihin. Minä jatkoin kuumeisesti työnhakua, mutta en ollut ainoa siinä puuhassa Tampereella. Hakemuksia tein, mielestäni olin moneenkin tehtävään varsin pätevä, mutta haastatteluihin ei vain tullut kutsuja. Tai tuli pariin paikkaan, mutta en päässyt kumpaankaan. Yksin kotona oleminen oli rankempaa kuin yhdessä. Hiihtolenkit vaihtuivat työttömänpäiväkävelyihin ja tarjousten perässä juoksemiseen eri kaupoissa – työttömällähän on aikaa hakea vain ne tarjoustuotteet ruokakaupoista. Mutta olipa kotona ainakin siistiä ja Jannella ruoka pöydässä valmiina, kun tuli töistä kotiin. Ja blogissa paljon uusia päivityksiä.

Sitten tuli lopulta sekin työhaastattelu, jossa sanottiin, että ei me kutsuttu tänne vielä muita kuin sut ja jos haluat, niin voisit aloittaa huomenna. Jee, sain töitä ainakin kesän ajaksi ja olin iloinen! Kesä menikin sitten töitä tehdessä. Illalla nukkumaan kymmeneltä ja aamulla ylös puoli seitsemältä. 13 kilometrin työmatka bussilla kesti yhtä kauan kuin Jannen 50 kilometrin ajomatka, joten 10 tunnin työpäivien (8h/töitä, 2h/matkat) jälkeen olo oli aika väsynyt, eikä jaksanut tehdä paljon muuta kuin tarvittavat kotityöt ja odottaa päivän parasta hetkeä eli nukkumaan menoa. 

Omalta osaltaan väsymystä lisäsi myös alkuraskaus, josta ei muille vielä tietenkään mitään kerrottu. Kesään mahtui kuitenkin jonkin verran uimaretkiä, kolmet häät ja perinteinen mökkijuhannus. Sekä eksoottinen reilun kuukauden kestänyt vessaremontti.

Syyskuun lähetessä työni loppuivat. Jannelle oli luvattu töistä viikon kesäloma ja etsimme innoissamme äkkilähtöä etelään ja aurinkoon. Tosin eteen tuli ongelma, sen verran suureksi kasvanut vauvavatsa, etteivät kesävaatteet tai bikinit tuntuneet enää hyvältä päällä. Päädyimme sen vuoksi tekemään rennon autoretken Viroon. Ajelimme Tallinnasta Haapsaluun ja sieltä Pärnuun. Teimme mitä huvitti, eikä otettu stressiä lomailusta. Uimme Itämeressä ja nautimme hotellin hemmotteluhoidoista. Varsin onnistunut lomamatka. Syksy jatkui työttömänä eli kotona oleillen. Toisin kuin keväällä, nyt en enää stressannut niin paljon työpaikan löytymistä, vaikka hakemuksia edelleen lähettelin. Olin myös sopinut tuuraavani kesäisessä työpaikassani syksyn aikana muutaman viikon.

 

Uutena asiaan syksyssä olivat asuntonäytöt, joissa kävimme. Alkuvuodesta tehdyt suunnitelmat muuttamisesta tulivat taas ajankohtaiseksi, kun kaksioomme olisi muuttamassa vuodenvaihteessa kolmaskin asukas. Alkuun tilanne näytti hyvältä, uusia asuntoja tuli tasaiseen tahtiin myyntiin ja kävimme niitä mielenkiinnolla katsomassa. Kotona siivoilin ja tyhjäilinkin kaappeja ajatuksella, että onpa helpompi muuttaa, kun ei oo tavarat hujan hajan. Tai eipä tarvi näitäkään kaapinovia tai allaskaappia sitten muuttaessa enää pestä, kun pesen ne nyt. 

Loka-marraskuu meni nopeasti, oli vuoroviikoin töissä ja kotona. Vaikka vatsa kasvoi, jaksoin töissäkin hyvin ja kotona paremmin, kun oli jotain muutakin kuin kotona olemista. Marraskuun viimeisenä päivänä sitten alkoi äitiysloma, jonka olen ottanut todella rennosti. Jos ei huvita, ei ole pakko, vaan voi loikoilla sohvalla ja tehdä ristikkoa. Aamulla ei enää ole herätyskelloa soittamassa kahdeksalta, vaan nousen, kun huvittaa. Ja eipä Jannen ole edelleenkään kauheasti tarvinnut pestä pyykkiä tai tehdä ruokaa, kun tulee töistä.

Vaikka vuosi sitten vitsailinkin muutosta, että varmaan me oikeasti asutaan tässä vielä vuodenkin päästä, niin kuin asutaankin. Mutta ei tämä loppujenlopuksi niin huono vaihtoehto olekaan. Vaikka  voisi ajatella, ettei tilanne ole muuttunut vuodentakaisesta mitenkään ja mitään emme ole saaneet aikaa. Asutaan ja ollaan edelleen samassa asunnossa, minä työttömänä ja tiedottomana tulevasta. Mutta onneksi asia ei ihan niinkään ole. 

Vuosi 2013 tiivistettynä: Ulkoilimme ja retkeilimme paljon. Teimme erilaisia ruokia, minä leivoin ja Janne pitkänkaavan mukaan keitteli. Matkailimme vähemmän, kun olisimme toivoneet. Etsimme asuntoa ja olisimme olleet valmiita muuttamaan. Tein paljon käsitöitä. Lihoin 10 kiloa.

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." – Muumipappa