Karin Holmqvist Brunkin kirjoittama Pieni potenssipuoti on todellinen
hyväntuulen kirja. Se kertoo hellyttävistä, lähes 80-vuotiaista
vanhapiikasiskosista, jotka asuvat pienessä kylässä Ruotsissa. Siskokset asuvat
vanhassa lapsuudenkodistaan, jossa ei ole nykypäivän mukavuuksia tai
hienouksia. Heidän elämänsä on muutenkin melko simppeliä ja yksinkertaista.
Päivänkohokohtia ovat kahvihetket tai posteljoonin vierailut. Elämä kuitenkin
saa uutta virtaa, kun naapuritalon ostaa siskoksia hieman nuorempi herrasmies,
jonka kanssa sisarukset ystävystyvät ja ehkä hieman ihastuvatkin.
Kirja on kirjoitettu leppoiseen sävyyn. Siinä kuvataan siskosten elämää
ja ehkä vähän naljaillaankin heidän yksinkertaisuudellaan, mutta mielestäni
kaikesta kuitenkin tulee esille heidän hyväntahtoisuus ja elämänmyönteisyys.
Mielestäni kirja oli jotenkin hellyttävä ja mielestäni siinä jotain samaa kuin
Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Ehkäpä se jotain on
ruotsalainen maaseutu, uusi ja mielenkiintoinen naapuri tai vanhukset. Tai
sitten se on se sama tunne, että haluaisin asua vanhassa talossa, jossa elämä
olisi jollain tunnelmallisempaa ja arvokkaampaa. Tai työntäyteisempää ja
hankalampaa. No joka tapauksessa, suosittelen ottamaan Tildan ja Elidan kaveriksi sohvalle pimeänä ja sateisena syysiltana. Seura on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti