Tavarakasoja

Meillä näyttää tällä hetkellä tältä:

Pakastimen päälle on kerätty monenlaista tavaraa. On ristikkolehtiä, pari pokkaria ja kyniä, on muutamia erilaisia rasvoputeleita, uimakengät, meikkipusseja ja matkaopas.

Sohvalle on pyykkikoriin kerätty värikkeitä kesävaatteita ja päähineitä.




Lattialle on heitelty sandaaleja ja muita kenkiä.

Vielä pitäisi pinoihin keräillä ainakin bikinit, pyyhkeet, rantamatto ja varmasti vielä kaikkea muutakin, mitä juuri nyt ei tule mieleen.

Näillä tavaroilla olisi siis tarkoitus pärjäillä pian viikon verran Zakinthosin hiekkarannoilla. Loma edessä, ihanaa!

Marjamäen pajutila

 Kirjoittelin aiemmin kotimaanmatkailusta ja nyt ajattelinkin esitellä teille yhden mukavan matkailun kohteen, joka sijaitsee Kangasalla, vain parinkymmenen kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Kyseessä on vähän erilainen sisustustarvikkeita myyvä yritys nimeltään Marjamäen pajutila.

Marjamäen pajutila on perustettu vanhalle maatilalle, jossa maatilan ulkorakennukset ja aitat ovat täynnä erilaisia keskieurooppalaisia ja romanttisia kodin ulko- ja sisätilojen sisustamiseen sopivia koriste-esineitä, kankaita, verhoja, huonekaluja ja vaikka mitä. Lisäksi tilalla myydään erilaisia pajusta tehtyjä tavaroita.

Myynnissä olevat tavarat eivät ole perinteiseen tapaan hyllyissä, vaan tilat on sisutettu tavaroilla, joita asiakkaat voivat ostaa. Siksi kohde on enemmänkin kuin sisutusnäyttely, jossa voi ihastella erilaisia huonekaluja ja ihmeellisiä esineitä.

Parasta Marjamäen pajutilassa on ehkä kuitenkin sen tunnelmallinen kahvila, joka sijaitsee vanhassa navettarakennuksessa. Kahvilassa on tarjolla useita erilaisia kakkuja ja suolaisia leivonnaisia. Ainut miinus puoli kahvilantarjonnassa on se, etteivät tuotteet ole itse tehtyjä ja eivät hinnaltaan myöskään ole sieltä halvimmasta päästä. Mutta usein olemme silti pajutilalla vierailleet ja kahvilassa kakut nauttineet. Voin siis suositella muillekin tutustumiskäyntiä Marjamäen pajutilalla.

Mustikassa

Tänään kävimme hakemassa metsästä hieman lisää täydennystä pakkaseen. Eli kävimme siis poimimassa mustikoita. Meillä on täällä Tampereella yksi vakkaripaikka, josta olemme jo kolmena vuotena peräkkäin käyneet marjoja poimimassa. Paikka on sattumalta löydetty ja hyväksi havaittu paikka.

Tänäkin vuonna mustikoita löytyi siis poimittavaksi asti. Ei toki mitään hirmu suuria määriä, mutta puolentoista tunnin kyykkimisen jälkeen oli meillä kasassa reilut neljä litraa. Eli ihan sopivasti ainakin tältä erää.

Mustikkapaikan keskellä on myös yksi kohta, jossa kasvaa kantarelleja. Tälläkin kertaa sieltä muutaman sienen löysimme, mutta jätimme ne kuitenkin metsään. Jääkaapissa kun on vielä viime viikolla poimuttuja sieniä. Pitäisi kai opetella tykkäämään sienistä enemmän, kun niitä on kuitenkin mukava etsiä ja kerätä.

Mustikkaan lähtiessä tärkeintä ei tietenkään ole se, miltä näyttää, vaan se, että vaatteet ovat metsään sopivat. Eli sellaiset, että tarpeen tullen voi istahtaa mättäiden väliin (tai päälle) marjoja poimimaan, jos kyykkiminen alkaa ottaa selkään tai polviin. Hyttysiltä on myös hyvä suojautua joko vaatteilla tai myrkyillä. Tänään oli sen verran lämmintä, että suojautuminen tapahtui myrkyin, mutta aika paljon osumia silti tuli. Vaikka hermostuttavinta hyttysissä kuitenkin on se ininä ja se, kun ne tunkevat joka paikkaan. Mutta hengissä selvittiin tältäkin reissulta!

Kesän antimia

Uusia perunoita, kantarellimuhennosta ja makkaraa.

Kesä alkaa olemaan jo niin pitkällä, että metsien ruokatarjonta alkaa olemaan kypsiä. Janne oli perjantaina löytänyt metsäautotien varrelta pussillisen kantarelleja ja lauantaina kävimme mustikassa. Saaliiksi saimme vajaat 5 litraa mustikoita puolessatoista tunnissa. 

Mustikkametsään täytyy lähteä vielä myöhemmin uudelleen, minä kuulemma pihistelin viime kesäistenkin mustikoiden kanssa liiaksi, joten tänä vuonna niitä täytyy kerätä enemmän, jottei tänä vuonna tarvitse vahtia niiden käyttöä. Vaikka luulen, että siltikin suurin osa marjoista tulee käytettyä vasta ensi vuonna, kun eihän niitä tietenkään heti malta alkaa käyttämään, kun ne on pakastimeen saanut.

Jogurttia, mustikoita ja mansikoita sekä pähkinöitä.

Lauantaina meidän iltapalatoiveet eivät ihan kohdanneet, joten kumpikin teki sitten itse oman iltapalansa. Molempien lautasilta löytyi itse kerättyjä tuotteita: toisella oli tämänvuotisia mustikoita ja mansikoita, toisella kantarelleja ja uusia perunoita. Arvaatteko, kumpi lautanen on kummankin?

Aamupalaksi oli vielä tarjolla pannukakkuja mustikoiden kanssa, mutta sen jälkeen mustikat laitettiin pakastusrasiohin ja pakkaseen odottamaan syksyä.

Parvekkeella kasvaa ruiskaunokkeja.

Helppoa jännitystä elämää

 Tiedättekö, mikä on melko helppo ja aika kivakin tapa saada jännitystä päiviin, suunnilleen aina noin viikon kerrallaan kerran tai pari vuodessa? Se on tietenkin kirpparille tavaroiden vieminen! Voi veljet, miten jännittävää siellä kirpparilla onkaan käydä joka päivä oikomassa henkarissa roikkuvia vaatteita ja hyllyillä olevia tavaroita ja samalla miettiä, mikä vaate on löytänyt uuden omistajan.

Jännittävintä on ne viimeiset askeleet, kun kävelee sinne omalle pöydälle ja yrittää jo vilkuilla, näyttääkö tavaramäärä vähentyneen vai ei. Ja jos on mahdollista, niin vielä tätäkin jännittävämpää on jäädä vähäksi aikaa seurailemaan sopivalle etäisyydelle sitä omaa pöytäänsä ja tarkkailla niitä ihmisiä, jotka siinä käyvät tavaroita katselemassa. Ja voi, se on kyllä kaikkein parasta, kun huomaat jonkun tekevän päätöksen ja lähtee kävelemään se mun vanha vaate kainalossa kohti kassaa! Viimeiset jännityksen hetket tulee tietenkin siitä, kun on aika tulla tyhjäämään pöytä ja saada selville myynti. 

Vielä muutaman jäljellä tätä ihanaa jännitystä!

Sadepäivien pelastus

Tämä kesä on ollut melko sateinen, vai voiko joku olla eri mieltä asiasta? Ainakin näinä parina viimeisimpänä viikkona on tullut vettä ihan kiitettävän paljon, ehkä vähän liikaakin. Mutta viime viikolla bongasimme netistä mainoksen, joka pelastaa tämän sateisen ja kolean jakson ja saa toivomaan, ettei vielä hetkeen aikaan tulisikaan aurinkoisia ja lämpimiä iltoja.

Tuon pelastuksen nimi on Viaplay. Se on vähän kuin Spotify, mutta elokuvilla ja tv-sarjoilla. Eli netin välityksellä pystyy katsomaan elokuvia ja sarjoja niin paljon kuin haluaa. Ja parasta tässä on se, että siinä on nyt kuukauden ilmainen tutustumisjakso eli olemme nyt sitten istuneet kohta viikon verran joka ilta sohvalla katsomassa (enemmän tai vähemmän) hyviä elokuvia. Meidän telkkarissa o semmoinen hieno juttu, että sillä pystyy myös surffaamaan netissä eli myös noiden elokuvien katsominen onnistuu helposti suoraan telkkarista.

Suosittelen tätä palvelua teillekin, jos sateiset illat (tai päivät, jos nautit kesälomasta) alkavat olla tylsiä. Tuon kuukauden ilmaisjakson jälkeen palvelu muuttuu automaattisesti maksulliseksi eli pitää muistaa peruuttaa tuo sopimus, jos ei halua maksaa siitä.

Kotimaanmatkailua

Tykkäisin matkailla Suomessa paljon enemmän kuin tällä hetkellä se on mahdollista. Toissa kesänä olimme viikon kiertomatkalla Itä-Suomessa ja pidin reissusta paljon. Uusien ja erilaisten maisemien katselu autonikkunasta on mukavaa ja tietenkin myös maastoutuminen uusissa kaupungeissa ja paikkakunnilla on matkailussa mukavaa. Tänä kesänä kotimaanmatkailuun ei vain ole kovin paljoa aikaa, tämä viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu koko kesänä, kun ei ollut mitään ennalta sovittua menemistä tai juhlaa. Ja ajatus kotona olemisesta ei tietenkään innostanut, vaan lauantaiaamuna lähdimme tutustumaan lähiseudun uusiin paikkakuntiin.

Suuntasimme kohti Jämsää, jossa sattui olemaan Jokikarnevaalit. Väkeä oli siis paljon ja joenrannassa oli erilaisia kojuja ja vanhojen autojen ja veneiden näyttelyitä. Kartasta löysimme lintutornin, jossa päätimme käydä syömässä eväsleipämme. Tornin löytäminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin kartasta katsomalla näytti, mutta pääsimme kuitenkin perille ja eväät syötyä, ennen kuin piti juosta takaisin autolle sadekuuron alta.

Ajelimme meille uusia teitä pitkin Mänttään ja sieltä Juupajoen kautta takaisin Tampereelle. Juupajoella poikkesimme vielä Juupajoen Rotkossa, jonne tieltä oli opasteet. Se olikin hieno luontokohde, jossa rehevässä rotkossa virtasi kirkasvetinen joki ja olipa siinä muutama koskipaikkakin. Retkeilyvarusteet olisivat voineet olla hieman paremmat, koska polku oli paikoin märkä ja mutainen, mutta kyllähän nuo kengät saa puhtaaksi pesemällä. Tai vaikka vesisateessa kävelemällä!

Kuinka paljon te matkailette Suomessa ja onko teillä antaa jotain hyviä matkakohdevinkkejä?

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ajattelin aiemmin, etten lue sellaisia kirjoja, joita kehtaisin esitellä ja suositella muillekin luettavaksi. (Kuka haluaa myöntää, että yleensä parhaimpina lukukokemuksina pitää niitä kirjoja, jotka romanttista hömppää ja kirjastosta lainatuissa kirjoissa tästä on merkkinä vaaleanpunainen sydän…)

Edellisellä kirjastoreissulla olin onnistunut valitsemaan hyllystä ainakin yhden sellaisen sydämettömän kirjan, jota myös haluan suositella muillekin luettavaksi. (okei, aika useinkin kyllä lainaan muita kirjoja, mutta ne muut on usein tylsiä ja erikoisia.) (ja kyllä tässä kirjassa oikeasti on paljonkin sydäntä!) 

Tämän kirjan valitsin nimen ja sen fontin perusteella, jolla tuo nimi oli kirjoitettu. Ja tietenkin myös takateksti tuntui ihan kiinnostavalta. Mutta yleensä kirjavalintoihini vaikuttavat kyllä yleensä enemmän kirjan ulkoasu ja kirjoitetun fontin koko. Takakannen luen yleensä vain nopeasti silmäillen.

Tämä kirja, Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja sopii kaikille niille lukijoille, jotka pitävät monisanaisesta ja tarkasta kuvailusta, kauniista tunnelmista ja maisemista ja niiden ”näkemisestä” omassa mielessään. Kirja sopii myös niille, jotka pitävät hiljalleen selviävistä, ihmisten elämästä kertovista tarinoista. Itse ainakin näin mielessäni kirjassa kuvaillut maisemat mielessäni. Päällimmäinen ajatus, joka kirjasta itselleni jäi, oli ajatus siitä, ettei oikeastaan haittaa, vaikka pian taas tuleekin syksy ja sitten talvi. Toisaalta taas mieleeni jäi pyörimään ajatus elämästä maaseudun rauhassa, vanhassa puutalossa peltojen keskellä. Hmm, oikeastaan aika erikoiset ajatukset, kun miettii, mistä kirja oikeasti kertoi. Suosittelen teitäkin lukemaan sen ja kertomaan, mitä ajatuksia kirja teissä herätti.

Iltapala parvekkeella

Meidän parveke on länteen päin, joten siellä ei ole kovin kiva syödä aamupalaa, koska aamuisin siellä on kylmä. Aurinkokin alkaa parvekkeelle paistaa vasta iltapäivällä. Toisaalta kivaa, mutta toisaalta ei. Aurinko paistaa sisälle siis koko iltapäivän ja illan ja lämmittää samalla koko asunnon. Tänä kesänä ei onneksi sisälämpötila ole noussut vielä kuin vasta 28 asteeseen, mutta viime vuosi oli aika helteinen, myös sisällä.

Mutta koska arkisin meillä aamupalaa syön ainoastaan minä ja senkin kiltisti keittiönpöydän ääressä, katoin eilen oikein juhlailtapalan parvekkeelle. Juhlan siitä teki tuo ihana lintu-tarjotin, jonka ostin Ikeasta. Mutta olihan se tietenkin juhlavaa myös sen takia, että yleensä meillä syödään iltapala telkkarin edessä ja tänä kesänä sieltä telkkarista on tullut jotain urheilua, joka ei ole sitä mun lempparikatsottavaa.

Joten kyseessä siis oli ihan selvästi juhlailtapala! Ja sen kunniaksi sulatin pakastimesta lähes viimeiset mansikatkin. Kuuma tee tosin tuntui hieman erikoiselta kuumalla parvekkeella, varjossa olevan mittarin mukaankin lämpöä oli 28,7 astetta.

Parvekkeen nurkassa suksetkin nauttivat kesästä... hups.

Lukutoukka

Lukeminen on aina ollut yksi harrastuksistani ja olen pienestä asti viihtynyt hyvin myös kirjastoissa. Huomasinkin joku aika sitten, että tätä harrastusta en olekaan aiemmin esitellyt täällä blogissa, joten nyt on sen aika!

Vaikka en kyllä oikeastaan tiedä, mitä muuta tästä harrastuksesta voisin kertoa. Pidän siis lukemisesta ja siitä, kun kirjoja lukemalla voin mielessäni nähdä kirjan tapahtumat. Kun on saanut luettua hyvän kirjan loppuun, tuntuu usein siltä, kuin itsekin palaisi takaisin normaaliin ja omaan elämään. Eli hyvä kirja on sellainen, joka vie mennessään ja jonka tarinaan eläytyy. 

Haluaisin lukea hienoja ja arvostettuja teoksia, kuten esimerkiksi Anna Karenina tai Kolme muskettisoturia. Molempia olen yrittänyt lukea, mutta kirjojen alut vain ovat olleet niin tylsiä, etten ole jaksanut lukea niitä. Ehkä asiaan on myös hieman vaikuttanut kirjojen paksuus ja usein turhan pieni fontti (hmm, kuinkahan paksuja ne kirjat olisivatkaan, jos niissä olisi käytetty suurempaa fonttia…). Mutta hyvin olen saanut aikani kulutettua lukemalla muita kirjoja, jotka usein ovat jollain tapaa historiallisia ja tietenkin myös romanttisia. Romanttista hömppää on helppoa ja nopeaa lukea. Mutta luen kyllä myös dekkareita ja sota-ajasta kertovia romaaneja. Nyt voitkin suositella minulle jotain omasta mielestäsi hyvää kirjaa kesälukemiseksi!

Lukemisharrastukseeni liittyy myös numerot ja tilastot. Vuodesta 2003 asti olen pitänyt kirjaa niistä kirjoista, jotka olen lukenut. Olen myös merkannut niistä sivunumerot ylös. Yhdeksän ja puolen vuoden aikana olen lukenut hieman yli 85 000 sivua ja 316 kirjaa. (Koulukirjoja en ole ottanut mukaan tähän kirjanpitoon.) Joka vuosi pitää tietenkin myös yrittää lukea hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Eli lukeminen on toisaalta myös eräänlainen kilpailuharrastus minulle. Tosin kilpailen kyllä ihan vain itseäni vastaan.

Kuvan sorsat ei liity lukemiseen, ne on bongattu pyöräretkeltä.