Kun muutkin, niin minäkin

Haluan siis myös kokeilla tehdä noita kovin suositunoloisia macaron-leivoksia. Monessa blogissa on kuvia ja ohjeita leivoksien tekoon, samoin niitä löytyy myös lehdistä. Pakko kai se on siis itsekin kokeilla tehdä noita macarooneja, vaikka joka paikassa varoitellaankin, että niiden valmistaminen on vaikeaa.

Näin olin siis ajatellut jo pidemmän aikaa. Ja kun lopulta se päivä koitti, kun päätin macarooneja tehdä, ajatukset olivat täysin pyörivät jossain muualla kuin leipomisessa. En siis pitänyt valkuaisia 24 tuntia erossa keltuaisista ja mantelijauhot ja tomusokerinkin siivilöin vain kertaalleen. Enkä myöskään alkanut testailemaan valkuaisvaahdon oikeaa koostumusta veitsikikoilla, joita blogeista luin.

No miltä lopputulos sitten maistui, kun näin ylimielisesti suhtauduin kikkakolmosiin. En ole koskaan aiemmin näitä macarooneja syönyt, joten en oikein tiennyt, miltä niiden olisi pitänyt maistua. Mutta nämä olivat rapeita marenkeja, joiden sisusta oli kuitenkin pehmeä. Väliin tein vielä pikaisesti sitruunatahnan, joten maistuivat siis sitruunalle. Huomasin kyllä, että mantelijauhot olivat hieman liian karkeaa, koska leivosten pinta oli hieman rakeinen. Ja elintarvikeväriä olisi saanut käyttää rohkeammin, koska ei niistä järin keltaisia tullut. Mutta tulipa kokeiltua ja todettua, ettei ne nyt niin kovin erikoisia ole. Mutta tietenkin kauniin värisiä, kun väriaineita on käytetty oikein!

 

Sen sijaan näistä narsisseista olen huomattavasti enemmän innoissani! Niin kauniin keltaisia ja keväisiä! Basilikan seuraksi kylvetyt timjamit alkavat myös herätä henkiin. Ehkä kylvötiheys on vähän turhan tiuha – katsotaan, pitääkö tässä ruveta tekemään vielä jotain pesäjakoa. Laitoinpa vielä jääkaapissa varren kasvattaneen valkosipulinkynnenkin multaan. Kovasti sekin innostui kasvamaan.

Ruokaa, raitoja ja viherrystä

Vaikka tänä aamuna ei näyttänytkään kovin keväiseltä, kiitos yöllisen lumisateen, niin kyllä se kevät ja värit ovat kuitenkin tulossa. Jipii! Ja onhan siitä jo ensimerkkejä nähtävissä, ainakin meillä kotona. Koivut jatkavat lehtien kasvattamista ja osasta oksista onkin jo aika isot lehdet! Viime keväänä tein leikkimielisen testin, jossa katsoin, mikä puu/pensas tulee ensimmäisenä lehteen, kun ottaa kevättalvella oksia sisälle maljakkoon. Ellen ihan väärin muista, niin voittaja taisi olla mustaherukka. Voisinkin taas tänä keväänä kokeilla samaa kilpailua!

Vähän laitoin jo yrttejäkin kasvamaan, koska tykkään seurata niiden kasvun edistymistä ja tietenkin niitä on mukavaa käyttää ruoanlaitossa. Basilika on kyllä supernopea itämään. Kylvin nämä torstaina, eli neljä päivää sitten ja jo nyt ne näyttävät tältä. Vau!

Vaikka kevät onkin jo tulossa, innostus neulomiseen ei ole loppunut. Tällä kertaa olen tehnyt naisten villasukkia. Neljät villasukat tein peräjälkeen ja sitten alkoi kotona oleva lankavalikoima kyllästyttää, ja innostus tyssäsi hetkeksi. Mutta television katsominen on liian passiivista touhua, jos vain keskittyy katsomaan ohjelmaan. Siksi pitää saada jotain tekemistä käsille, ja neulominen on siihen oiva ratkaisu!

Ja sitten vielä vuorossa se otsikossa luvattu ruoka. Lauantain ruokana meillä oli kanapekoniruoshampurilaisia. Täytyy kyllä sanoa, että maistuivat aivan yhtä hyville kuin ravintolassa syödyt – ehkä jopa paremmille kuin osa ravintoloiden hampparit. Kaverina oli itse tehtyä coleslow-salaattia, eli kaalia, porkkanaa ja majoneesia. Hyvältä maistui, nam!

Suklaiset suklaakeksit

Päätin taas leipoa jotain uutta ja nopeasti valmistuvaa. Viimeisimmässä Kotiliedessä olikin ohje hyvännäköisistä suklaakekseistä. Päätin siis testata tuota reseptiä. Vaikka enhän tietenkään osannut taaskaan noudattaa ohjetta ihan täysin. Mutta lopputulos oli kaikesta huolimatta varsin suklainen! Eli tässä on paras suklaakeksien ohje teille, jotka haluatte helposti ja nopeasti tehdä suklaisia keksejä, jotka ovat parhaita.

Tässä vaiheessa olin melko varma, että lopputulos pääsee oho-hups -osastolle. Ei kovin herkullisen näköisiä klönttejä...

Taikina on helppo jo nopea tehdä. (Koska kyseessä oli kokeiluerä, tein vain kolmasosan annoksesta.)

100 g voita

150 g tummaa suklaata

3 dl sokeria

3 munaa

1½ dl  vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1½ tl leivinjauhetta

Uuni teki ihmeitä, nehän näyttää kekseiltä eikä kakkaroilta!

Ensin sulatetaan voi ja suklaa. Sillä aikaa sokeri ja munat vaahdotetaan kevyesti (itse vain vispasin munan rakenteen rikki ja sokerin sekaan). Yhdestään voi-suklaaseos sokeri-munaseokseen. Ja lopuksi siivilöidään jauho-jauheseos ja sekoitetaan tasaiseksi. (Tässä vaiheessa ohjeessa käskettiin lisätä vielä 120 g maitosuklaata, mutta sitä en tehnyt. Mutta voin suositella sitä, jos ei tykkää ”tujusta” suklaasta.) Sitten nostellaan pellille kokkareita taikinaa. Nämä leviää uunissa aika paljon, joten ei kannata laittaa taikinaklönttejä ihan vieriviereen. Sitten laitetaan uuniin, 175 astetta ja 12-15 minuuttia. Uunista otettaessa keksit on aika pehmeitä, joten kannattaa antaa jäähtyä kunnolla. Vaikka ritilän päällä, niin niihin tulee rapeutta.

Maistuvat hyviltä myös maidon kanssa.

Mielessäni jo suunnittelin erilaisia tuunattuja versioita näistä kekseistä. Valkosuklaarouhetta, pähkinärouhetta, vaahtokarkin paloja, kuivattuja karpaloita ja vaikka mitä muuta. Tai sitten vois tehdä täytekeksejä, kahden keksin väliin laittaisi täytteeksi vaikkapa tuorejuustosta tehtyä tahnaa.  

Leikkokukkia

Leikkokukat ovat kyllä ehdottomasti paras sisustuselementti, mitä voin keksiä! Kun on kauniita kukkia pöydällä kukkavaasissa, ei kiinnitä enää mitään huomiota siihen, että tiskipöytä on täynnä tiskejä tai että lattialla on moskaa aina leivänmuruista havunneulasiin ja hiekoitussoraan. Vaikka tietenkin ne siistissä kodissa ne leikkokukat näyttävät kyllä vielä paremmilta! Totesin, että nyt olen taas saanut kyllikseni ihastella tulppaaneja ja valitsinkin kaupasta ruusuja. On ne kyllä niin nättejä nuo kukkaset!

Pari viikkoa sitten pyysin Jannea tuomaan metsästä koivunoksia vaasiin. Nyt sisutuselementtinä onkin hiirenkorvilla olevat oksat. Talven valkoisuuden jälkeen kaipaakin taas kovasti jo lisää värejä. Vihreästä on hyvä aloittaa!

Viikonloppuna vihreää oli vain vähän näkyvissä.

Hiirenkorvia vaikka kuinka paljon!

Sunnuntaihiihtely

Mikä voisikaan olla parempaa sunnuntai-tekemistä kuin hiihdellä järven jäällä, kevätauringon lämmittäessä ja pitää evästauko pienessä saaressa, lumesta sulaneilla rantakivillä. Ja eväänä lämmintä kaakaota termospullosta ja pullaa! Tänään en ainakaan olisi voinut keksiä mitään tuon parempaa tekemistä!

Sammaltkin näkyi jo lumen alta!

Oikeastaan koko talven olen miettinyt suksien ostamista, mutta en ole kuitenkaan saanut niitä ostettua. Hinnat on tuntuneet kalliilta, enkä oiken ole osannut päättää, tulisiko niillä sitten kuitenkaan hiihdettyä niin paljoa. Mutta kuitenkin ajatus hiihtelystä aurinkoisena päivänä tuntui niin hienolta, että vihdoin tein päätöksen suksien ostamisesta. Kyseiset sukset ovatkin elämäni ensimmäiset ikiomat ja ihan uudet sukset! Ei ne toki mitkään superihmeelliset ole, vaan kaupan edullisimman pakettitarjouksen valitsin. Mutta kuten myyjä sanoi, varsin sopivat sunnuntaihiihtoa varten! Ja niin ne kyllä olivatkin! Eilen (lauantaina), kun kävin niitä ensimmäisen kerran testaamassa, niin kokemus ei ollut yhtään niin mukava kuin tämä sunnuntaihiihtely. (Asiaanhan ei mitenkään vaikuttanut pimenevä ilta, tihuuttava vesisade ja mäkinen maasto verrattuna tämän päivän tasaiseen hiihtoalustaan ja auringonpaisteeseen.) Tavoitteenani ei ole hiihtää veren maku suussa, vaan enemminkin kaakaon maku! 

Evästauko saaressa.

Ja kylläpä taas maistui pakastettu pullakin hyvältä, kun sen söi luonnossa auringonpaisteessa!

Tuubihuivi

Tuubihuivit ovat tainneet olla jo hetken aikaa muotia ja menevät varmaan pian pois muodista, kun minäkin niistä nyt innostuin.

Joku aika sitten annoin itselleni hetken tauon jälkeen luvan mennä Eurokankaaseen tonkimaan palakangas-laatikoita. Olin nimittäin keksinyt idean, että haluan tehdä itselleni tuubihuivin jostain kivasta trikookankaasta.

Löysinkin heti sopivan laatikon, josta kangasta etsiä. Kilohinta paloille oli nimittäin 10€, ei paljon mitään, varsinkaan kun tarkoituksena oli ostaa joku melko pieni ja kevyt trikookangas. Vaikeudeksi sitten muodostuikin, kun löysin samaa kangasta kahdessa eri värissä. Molemmat oli kivoja värejä, enkä osannut tehdä päätöstä. Onneksi vaaka teki päätöksen puolestani, sillä molemmat palat maksoivat yhteensä runsaat 5€. Tuolla hintaa tuubihuivia tuskin kaupasta saisi, joten päätin ottaa molemmat.

Ajattelin ensin, että tekisin kaksi erillistä huivia, mutta sainkin idean, että teen huivin, johon käytän molempia kankaita. Ne kun kuitenkin sopivat väreiltään yhteen, ainakin vähän. Ja tällä tavoin huivista ei tulisi liian ruskea tai liian punainen. Huivi olisi ollut parempi ommella saumurilla, kangas kun oli melko vetelää, mutta saumuria en omista, joten ompelukoneella piti ommella. Kyllä huivi on ainakin vielä pysynyt kasassa, mutta vielä se päivä varmasti koittaa, kun saumat alkavat irvistellä ja purkautua. Kaapista onneksi löytyy vielä samoja kankaita, joten voin sitten tehdä vaikka uuden!