Purkuneule

Kerällä, puikoilla, valmiina, kaapissa, purettuna, kerällä, vyyhtinä, kuivumassa, laatikossa, kerällä, puikoilla, päällä. Siinä on erään villatakin tarina. Tai tarkemmin tämän viime vuoden tammikuussa esitellyn villatakin muuttumisleikki takista villapaidaksi. Vuosi sitten takkia esitellessä valittelin, ettei tuo ylhäältä alaspäin neulottu villatakki oikein istunut päälle, vaan kinnasi ikävästi. Oli siis väärän kokoinen. Kun takki oli puolivuotta hengaillut vaatekaapissa henkarissa ilman käyttökertoja, päätin purkaa sen. Seuraavat puolivuotta se odotti lanka-arkussa vyyhtinä ja odotti kärsivällisesti sitä, mikä siitä tulisi seuraavaksi.

Joululomalla selailin äitini Novita-lehtiä ja niistä mieleen jäi ohje kaarrokeneulepaidasta, jossa oli kirjoneuletta.  Malli jäi kummittelemaan mieleeni, joten päätös oli tehty. Ohjeeseen tein pieniä muutoksia, paidan helmaan ja hihoihin en ohjeen tavoin neulonut kuvioneuletta ja silmukkamääräkin oli pienempi. Myös kaarreokeosan kuvioneuleesta jätin yhden kuvion pois, kuvan ja piirustuksen mukaan kaarrokkeesta olisi tullut liian pitkä.

Lopputulos on hyvä. Parempi kuin edellinen. Sopii päälle, ei kinnaa. Paitsi kaulus ehkä vähän. Kuvioneuleen tekeminen pyöröpuikoilla suljettuna neuleena oli lähes terapeuttista hommaa, kun sitä sai tehdä ylhäisessä yksinäisyydessä ja rytmittää mielessään 2-3-2-2-3-2. Tästä lähin alankin tehdä kirjoneuleista vain paitoja, enkä takkeja – paljon helpompaa ja kivempaa!

 Ja taas oli kuvausassistentti paikalla. Isä ilmoitti, että laitetaas vähän vaatetta päälle ja mennään pihalle ottamaan kuvia äitin villapaidasta. Hän haki heti oman villatakkinsa ja se piti pukea päälle. Kun minä asetuin kuvattavaksi, hän marssi perässä ja otti samat asennot kuin äitikin. Aika symppistä.