Kesän loppu

Siskoni vinkkasi, Karnevaalikausi-nimisessä blogissa on menossa valokuvakilpailu, jonka aiheena on Kesän loppu. Ja valokuvaajan jälkeläisinä tietenkin kuvallinen ilmaisu ja valokuvakilpailut kiinnostavat myös meitä, vaikkei valokuvaamisen taito todistetusti olekaan periytyvää, vaan pitkää opettelua ja kuvaamista vaativa taito. (Vertailun vuoksi voitte käydä ihailemassa isäni ottamia valokuvia hänen omassa paikassaan)

Saamastani haasteesta innostuneena aloin selata vanhoja valokuvakansioitani ja etsiä aiheeseen sopivaa kuvaa. Mielessäni myös pyörittelin annettua aihetta, kesän loppu. Mitä se tarkoittaa ja miten sen ajattalen? Kansioista kävin läpi vain elo- ja syyskuun kuvia, koska mielestäni kesä loppuu elokuu-syyskuun vaihteessa. Kesän loppu on usein tarkoittanut itselläni sitä, että kesätyöt päättyvät ja koulu jatkuu, mutta niin ei käynyt tänä vuonna. 

Tärkeimpänä asiana minun mielestäni kesän loppumiseen liittyvät sadonkorjuu sekä pelloilta että metsistä, poimitaan puolukoita, nostetaan perunoita ja nautitaan omenoista. Ja tietenkin tärkeä ero kesässä ja syksyssä on värit, vihreä väri väistyy ja tilalle tulee punaista, oranssia ja keltaista. Ilmat viilenevät, illat pimenevät ja aamuisin on usein sumuista.

Kuvia selatessani en oikein ollut tyytyväinen mihinkään, joten päätin jättää asian muhimaan ja katsoa, mikä kuva jäisi näkemistäni mieleeni. Tämä valitsemani kuva oli se, jonka vielä viikon selaamisen jälkeen muistin, päätin, että se saa luvan olla Kesän loppu -kuvakilpailun kilpailukuvani. Kuvassa käy ilmi juuri se, mistä aiemmin kerroin kesän ja syksyn toisistaan eroavan, siksi se sopii hyvin tähän kilpailuun!

Pelloilta pöytään.

Elokuun saldo

Elokuu on vähän kuin toukokuu, yhdessä kuukaudessa on kahta vuodenaikaa. Se on oikeastaan kiva. Tai kevät-kesä ja kesä-syksy yhdistelmät ovat paljon kivempia kuin syksy-talvi, joka on, harmi vain, tulossa vielä tänä vuonna.

Vaikka onkin aina yhtä haikeaa ja tylsää tehdä havaintoja kesän muuttumisesta syksyksi, niin toisaalta silti odottaa syksyä. Syksy on kuitenkin myös kaunis vuodenaika, kun on ruska ja kauniit, aurinkoiset ja kuulaat syyspäivät ja etenkin aamut on parasta syksyssä. Silloin tietenkin vain olisi hienoa olla jossain muussa maisemassa kuin kaupungissa kerrostalojen keskellä.

Mutta nythän piti puhua vielä elokuusta, koska tiedossa on elokuun saldo. Meno alkukuusta tähän pisteeseen on kyllä muuttunut, juurikin siis tuon muuttuvan ilmaston takia. Enää ajatus uimisesta ei houkuttele ja suurin osa kesäromppeistakin on siirretty pyykkikoneen kautta laatikoihin odottamaan lämpöisiä kelejä. Mutta toisaalta tuntuu myös hankalalta luopua kesästä kokonaan, esimerkiksi takkia en oikein suostu käyttämään, vaan mieluummin sitten laitan päälleni hupparin. Niinkin tarkenee vielä onneksi ihan hyvin. Katsotaanpa sitten listana, mitä elokuu piti sisällään.

- kävin uimassa 3½ kertaa

- kävin vielä kahdesti mustikassa

- olin 1-vuotisprinsessasynttäreillä

- juhlin kaksissa häissä (tai oikeastaan kolmissa, koska toiset oli kaksoishäät)

- olin siis elämäni ensimmäisissä kaksoishäissä!

- kävin kolmesti kirjastossa

- pitkästä aikaa kävin kirpparilla

- jonotin puhelimessa työkkäriin, työlinjalle, poliisin lupa-asiapalveluihin ja terveydenhuollon ajanvaraukseen

- nukuin pitkään (kasiin asti!) ja podin huonoa omaatuntoa, kun Janne joutui lähteä yksin aamulla aikaisin töihin ja minä jäin nukkumaan ja kotiin hengailemaan

- varasin laivamatkan ja hotellit viroon

- nautin aurinkoisista ja lämpimistä päivistä

- luin 4 kirjaa

- kesätyöni päättyivät

- nautin tyttökavereiden seurasta yön yli kestäneellä mökkireissulla

- osallistuin ensimmäistä kertaa ravintolapäivään asiakkaana

- kävin ensimmäistä kertaa kiertelemässä siirtolapuutarhassa

- vietin mukavan, aurinkoisen päivän mökillä

- tein yhden työhakemuksen

Paljon on siis mahtunut taas mukavia asioista, tapahtumia ja ihmisiä elokuulle, vaikka aluksi tuntuikin, etteihän tässä kuussa taas tapahtunut mitään. Mutta miten väärässä olinkaan!

”Minä luulen, että lukiessaan vaatimattomia muistiinpanojani moni kohottaa mietteissään kuononsa ja huudahtaa: - Kylläpä se Muumipappa oli! Tai: - Se vasta oli elämää! (Kauheata, miten tunnen itseni juhlalliseksi.)”

ps. ja syyskuussa lupaan kuvata enemmän. ja arvon naiset, jos kuva on liian julkinen, ilmoittakaa, niin deletoin.

Buzzador hommissa

Minä olen buzzador. Jos joku ei tiedä, mitä se tarkoittaa, hän voi lukea aiheesta enemmän täällä. Lyhyesti sanottuna buzzadoreille tarjotaan erilaisia kampanjoita, joiden kautta on saa mahdollisuuden päästä testaamaan uusia tuotteita ja kertomaan näistä tuotteista ja kokemuksistaan tutuilleen ja tällä tavoin siis markkinoimaan näitä tuotteita paremmin. Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa tutustua sivuihin tarkemmin ja liittyä itsekin tähän hommaan. Kovin vaativaa tai aikaa vievää tämä ei ole, itselläni on menossa vasta toinen kampanja ja olen ollut jäsenenä reilun vuoden.

Tällä kertaa sain mahdollisuuden päästä testaamaan valkaisevaa hammastahnaa. Olette varmaan nähneet kyseisen tahnana mainoksen myös televisiossa. Kyseessä on Pepsodent White Now Triple Power Gold –tahna, joka lupaa valkoisemmat hampaat heti ensimmäisellä pesukerralla. No ihan yhtä valkoisia hampaita en suinkaan ensimmäisen pesun jälkeen saanut kuin televisiomainoksen nainen, mutta nyt kun olen tahnaa käyttänyt reilun viikon ajan kahdesti päivässä ja voisin väittää hampaideni olevien valkoisemmat kuin testauksen alussa.

Tämä hammastahna ei ole ihan tavallinen valkaiseva hammastahna. Useinhan valkaisuteho perustuu siihen, että tahnat sisältävät joitain hankaavia ja valkaisevia aineita, jotka eivät edes ole kovin hyväksi hampaille. 

Lähtötilanne ennen tahnan käyttöä.

Tässä tahnassa valkaisuteho on vähän kuin taikuutta (tai optinen näköharha), valkoisemmat hampaat syntyvät siitä, että tahna sisältää sinistä ainetta, joka saa hampaat näyttämään valkoisemmilta ja hohtavammilta. Eli se on vähän kuin valokynä, jolla huijataan näyttämään siloisemmalta tai muhkeahuulisemmalta. Hammastahnaa käytetään normaaliin tapaan hampaiden harjauksessa, sitten huuhdellaan mahdollisimman vähällä vesimäärällä, etteivät tehoaineet lähde pois ja lopputuloksena on valkoisemmat hampaat, muttei kuitenkaan pysyvästi. Aika jänskää, vai mitä! 

Muutaman pesun jälkeen, ei ihan vielä niin valkoista kuin mainoksessa.

Mielestäni tässä hammastahnassa on hyvää myös se, että se sisältää fluoria. Vielä kun siinä olisi ksylitolia, se olisi tosi hyvä. Eikä tahnan makukaan ole paha, toisin kuin monissa muissa valkaisevissa tahnoissa. Ja tahna myös vaahtoaa hyvin maltillisesti eli ei tarvitse pelätä sotkevansa vaatteita sinisellä tahnalla – pakkauksessa kun vielä varoitellaan, että vaahto saattaa tahrata tekstiilejä ja pintoja. Tästä ainakin itselläni on kokemusta muiden valkaisevien tahnojen kanssa, valkaisevat nimittäin myös paitoja, jos sattuu vaahtoa tippua paidan kaulukselle… 

Puolentoista viikon jokapäiväisen käytön jälkeen tulos. Vähän on väri muuttunut!

Katsotaan, miltä hampaat näyttää kahden viikon kokeilujakson jälkeen!

Pääskysestä ei päivääkään…

Yhtenä iltana sen huomasin. Istuin olohuoneen sohvalla ja kudoin villasukkaa. Parvekkeen ovi oli auki ja tutut äänet kuuluivat sisään; ohiajavat autot, satunnaisesti kulkevat junat, pihalla liikkuvat ihmiset, leikkivät lapset ja tuulessa kahisevat lehdet. Mutta jotain tärkeää tuosta äänimaisemasta puuttui. Ajattelin, että se johtui vain siitä, että ilta oli sateinen ja vähän viileämpi. Toiveikkaana päätin odottaa seuraavaa iltaa, jos vaikka sittenkin kuulisin tutun kirkunan.

Nyt iltoja on kulunut jo useampi. On ollut useita kauniita ja lämpimiä kesäiltoja, mutta tuota ääntä ei vain ole kuulunut. Pakko kai se on uskoa, nyt on syksy, eikä mikään kesä enää. Hiljaisuuskin sen todistaa – pääskyset ovat lähteneet etelään.

Seuraava todiste syksystä taitaa tulla viikonloppuna, kun ajelemme serkkuni häihin Jyväskylään. Luulenpa, että viljapellot ovat muuttuneet sänkipelloiksi tai ainakin ovat kovaa vauhtia muuttumassa ja peltoja pitkin viipottavat puimurit. Ja vastahan mulla alkoi kesäloma ja Jannen kesälomaan on vielä pari viikkoa! Ei kai siinä auta muu kuin ruveta heittää kesävaatteet pesukoneeseen ja siirtää laatikoihin odottamaan tulevaa kesää. 

"- Niin, arvelin, että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti. Isä sanoi: Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa. – Sittenhän tulee syksy, sanoi äiti sävyisästi."