Retkikohteet

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Viime vuosi ja vähän tätäkin




Vuosi 2016 tuli ja meni. Tuntui, että taas suuremmalla vauhdilla kuin edeltäjänsä. Mutta se kai kuuluu asiaan. Vuosi oli hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, työntäyteisempi. Alkuvuoden työttömyyspätkää ja kotona olemista enää oikeastaan edes muista, vaan pääajatus vuodesta 2016 on töissä käyminen. Ja ilokseni huomasin, että työssäkäyvän äidin arki sopii minulle paremmin kuin kotona oleva. Pääkin tuntui taas toimivan ja kotona jaksoi paremmin, kun oli päivän viettänyt jossain muualla kuin kotona. Mutta kyllähän se töissä käyminen tietenkin verottaa myös kotihommista, koska illat kotona menevät nopeasti ja sisältävät yleensä ne välttämättömät kotihommat, jotka on aiemmin saanut tehtyä pitkän päivän aikana.

Kesä tuntui menevän viime vuonna hujauksessa ohi, odotellessa kesäsäitä ja kahden viikon lomapätkääni. Kesällä käytiin myös ulkomailla, Viron Haapsalussa ja vietettiin perinteiseen tapaan aikaa mökeillä ja sukulaissa.


Tyttö on kasvanut vuodessa paljon. Alkuvuodesta kaksivuotias puhui muutamia ymmärrettäviä sanoja ja paljon epämääräistä mölötystä, mikä aiheutti turhautumista puolin ja toisin. Nyt vajaa kolmevuotias jatkaa mölötystä, mutta puhe on ymmärrettävää ja hän kertoo jo pitkiä pätkiä tarinoita mitä on tapahtunut ja myös juttuja omasta päästä. Hän laskee mielellään asioita, osaa laskea kymmeneen asti ja laulaa Joulupuu on rakennettu kolme ensimmäistä säkeistöä ihan tuosta vain. Tyttö on innokas lukemaan ja katselamaan kirjoja ja tykkää joululahjaksi saamastaan Muumipeikon kalastuspelistä. Leikkeihin tarvii vielä (harmillisen usein) vanhempaa leikkikaveriksi.

Parisuhdeaikaa tämä vuosi tarjosi ehkä jopa vähemmän kuin edellinen, johtuen siitä, että tytön päiväunet kotona ei enää oikein onnistu. Mutta onneksi jossain välissä tajusimme, että se ei ole pois parisuhteelta, jos toinen pääsee välillä tuulettumaan yksikseen pois kotoa. Tuulettunut osapuoli saa siitä uutta virtaa, joka auttaa molempiakin. Itse olen käynyt pari kertaa kuussa kässäkerhossa tekemässä käsitöitä ja vaihtamassa ajatuksia asiasta kuin asiasta, miestä olen yrittänyt potkia erilaisiin urheiluharrastuksiin, hän kävi muutaman kuukauden jousiammunnassa ja loppuvuodesta uimassa. Toivottavasti harrastukset jatkuvat suurinpiirtein säännöllisinä myös tänä vuonna. 


Vuosi 2016 näytti taas sen, ettei poismarssijärjestystä voi kukaan täällä etukäteen suunnitella ja päättää. Täällä ei toimi restonomikoulussa opetettu varastonkiertojärjestelmä fifo, first in, first out. Loppuvuodesta saimme sen suuressa suvussamme taas suruksemme todeta, että kuolema voi tulla vastaan täysin yllättäen nuorellakin ihmisellä. Vetää hiljaiseksi ja sanattomaksi ja alkaa miettiä, pitäisikö vetäytyä erämaahan ylhäiseen yksinäisyyteen, eristäytyä ihmisistä jo valmiiksi, ettei tarvitse kokea menetyksiä.

Synkistä ajatuksista tähän uuteen vuoteen. Sekin tuo tullessaan muutoksia. Syksyllä alkanut oman kotitalon metsästys saadaan toivottavasti tämän vuoden aikana päätökseen. Ja jos alussa mainostin pitäväni työssä käymisestä, on siihenkin tulossa muutos. Vaikka työsuhdettani jatkettiinkin kesäkuun loppuun, ei työrupeamaa omalla kohdalla ole jäljellä kuin muutama kuukausi, maaliskuun alkupuoliskolla aion jäädä äitiyslomalle ja jäädä kotiin. Eli vihdoin kun edellisestä kerrasta on saatu pää toimivaksi, on aika sekoittaa kaikki uudelleen. Se tietenkin jännittää, niin kuin kaikki muukin uuteen perheenjäseneen liittyvä. Mutta uskon, että hyvin se tulee menemään. Niin kuin koko vuosikin. Olen hyvä sopeutumaan, toivottavasti tekin. Hyvää tätä vuotta kaikille! 



perjantai 23. joulukuuta 2016

Hoitajille jalkakylpy


En oikein tiedä, mikä on toimintaperiaate hoitotätien lahjomisessa. Pitäisikö viedä lahjoja keväällä, kun jäädään lomalle ja joululoman alkaessa? Tai eihän varmana pidä, mutta silti olen vähän pihalla, miten tämä käytäntö toimii.

Viime jouluna veimme hoitajille joulutervehdyksenä itsetehdyt saaristolaisleivät. Helppo ja varma valinta tai ainakin sellainen, mistä itse tykkään. Tänä vuonna ajattelin, että vuorossa olisi voinut olla Jannen tekemään vaalea hapanleipä, mutta joulukuu muuttuikin aika kiireiseksi ja meneviksi illoiksi, ettei monen tunnin kohotuksille olisi ollut aikaa.

Onneksi mielestä putkahti toinen, itselle sopiva ja helposti toteutettava muistaminen. Jouluiset jalkakylpyseokset. Vaikka nämä kasvit eivät nyt olleetkaan ihan oikeaoppisesti kerätty kesäaikaa uusista kasvustoista, mutta lopputulos oli silti hyvin tuoksuva.

Appiukon metsästä kerättiin katajaa, kuusta ja kanervaa. Omasta kaapista lisäsin maustepussista neilikkaa, kesällä kuivattua ruusua ja mesiangervoa. Ja lisää jouluista tuoksua sain kuivaamalla klementiininkuorta. Ja tietenkin vielä merisuolaa.

Aika helppo ja omasta mielestä myös kivannäköinen ja tuoksuinen pieni muistaminen hoitajille. Ja siitä myös pääsee helposti ja toivottavasti mukavalla tavalla eroon. Lyhyesti sanottuna olin siis ylpeä keksinnöstäni :)




keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vaihtoehtoiset värityskuvat



Näitähän saa nykyisin kaupoista jos jonkinlaisilla kuvilla niin aikuisille kuin lapsillekin. Muutaman kerran on välähtänyt itselläkin ja nähnyt värityskirjoina tai -kuvina sellaisiakin kuvia, joita ei väritystarkoitukseen ole alun perin suunniteltu.

Ensimmäinen on töistä tuotu. Näitä kun me molemmat katselemme päivät pitkät. Tämä idea syntyi jo vuosi sitten, kun aikuisten värityskirjat vyöryivät kauppoihin. Itselle ne kaikki olivat kuitenkin liian pikkutarkkoja ja liian paljon väritettävää. Pidän paksuista viivoista ja sopivankokoisista alueista, ei saa olla liian pientä piiperrystä, muttei myöskään liian isoja alueita. Näissä näin juuri sopivan kokoisia, abstrakteja alueita, joita voi vain väritellä huvin vuoksi. Maastokartat siis. Vielä parempi, jos kartasta näkyy metsäkuviot, mukana on vähän teitä ja peltoja, niin ei tarvitse värittää vain korkeuskäyrien ja ojien mukaan.


Toinen värityskirja onkin sitten maksullinen, mutta näitä löytyy monesta talosta, erilaisina versioina ja oikeastaan tämän voisi ajatella olevan kaupanpäälle saatu värityskirja. En suosittele keräämään koko sarjaa, koska se tulee tosi kalliiksi ja muutamassakin värityskirjassa riittää värittämistä pitkäksi aikaa.

Siis Ikean huonekalujen kokoamisohjeet. Väritettävänä on melko varmasti sekä suuria pintoja, mutta myös pikkutarkempaa työtä vaativia kohteita, kuten naula- ja ruuviesittelyt. Ja huonekalusta riippuen väritettävää löytyy sivukaupalla! 





 Nämä värityskuvat ovat sopivia sekä lapsille että aikuisille.