5 kilometrin päässä kotoa

Toisinaan ulkoilu omassa pihassa kyllästyttää ja tekee mieli lähteä enemmän luontoon. Siispä autoon mars ja huristellaan viiden kilometrin päähän Paukanevalle.Helppoa, mukavaa ja keskellä nevaa, vaikka vähän auton äänet ja lukuisat muut retkeilijät ”pilaavatkin” erämaatunnelmaa. Mutta ei näitä kuvia katsellessa ihan heti arvaisi, että koti/kaupunki on iisin pyörämatkan päässä. Tai että täällä pääsee kulkemaan vaikka lastenvaunuilla ensimmäiset 700 metriä. Sitten reitti vaihtuu nykypäivän pitkospuiksi, eli komposiittilevyistä rakennetuksi pitkokseksi. 

Tuon 700 metrin esteettömän reitin päässä on lintulava, jolta voi ihailla ympäröivää nevamaisemaa ja syödä tietenkin eväitä. Helppoa ja nopeaa retkeilyä. Ja pienimmänkin retkeilijän on helppo kävellä tuota ”laituria” pitkin, ei ole nousuja, laskuja tai möykkyjä tiellä. Eikä tuo lava mielestäni vähennä ympäröivän luonnon vaikutusta, joka saattaa toisinaan käydä vaikka leveällä pururadalla. Hauska ja helppo kohde viedä vaikka mummo retkelle luontoon!

Villatakki lahjakortilla

Voishan sitä valitella, kun ei ehdi enää tehdä niin paljon omia juttuja tai kirjotella tännekään enää kuin harvemmin, mutta enpä kuitenkaan taida. Varmaan tiedätte kyllä, että tällä hetkellä työt ja lapsi täyttää päivät ja se tunti illassa, kun tyttö on nukkumassa ja ennen kuin itse menee nukkumaan, on turhan vähän siihen, mitä kaikkea haluaisi tehdä.

Mutta hiljaa hyvä tulee ja lopulta tämäkin villatakki itselle valmistui. Ihan perustavallinen villatakki taskuilla. Ohje on Dropsin sivuilta ja lankakin tällä kertaa ohjeenmukaisesti Dropsin alpaca lanka kaksinkertaisena. On kuulkaa ihanan pehmoinen ja lämpöinen lanka ja ainakin näin kaksinkertaisena neulottuna myös hyvä neulottavuus. Yksinkertaisena omaan makuuni ehkä vähän turhan ohutta kyseinen lanka on. Ja langoista kuuluu kiitokset synttärilahjaksi saadun Rustoopuorin-lahjakortin antajille, omin rahoin en olisi tämmöistä spesiaalilankaa malttanut ostaakaan, mutta lahjakortti mahdollisti kokeilemaan jotain uutta ja ihanaa!

Kuvausassistentti paikalla.

Yksi pikku moka tämänkin kanssa tietenkin tuli, en malttanut neuloa mallitilkkua saati mittailla itseäni ja ohjetta, vaan luotin siihen, että ämmä on ämmä. Mutta muutama lisäsentti ympärysmitassa ei olisi ollut pahitteeksi, niiden ansiosta napit pysyis varmemmin kiinni. Vaikka toisaalta, yleensä pidän villatakkiakin napit auki, joten eipä tuo haittaa!

Ikävä Isojärvelle

Aurinkoiset ja pikkupakkasiset syyspäivät saavat muistelemaan menneiden vuosien retkiä Isojärven kansallispuistoon. Tampereella asuessamme siitä paikasta tuli meille jokasyksyinen retkikohde yhteensä kuuden vuoden ajan.

Mieleen on jäänyt kuva, että aina siellä retkeillessämme sää olisi ollut kaunis ja aurinkoinen, mutta katsaus valokuviin kertoi totuuden, kolmen retken kuvissa näkyy sinistä taivasta ja aurinkoa, kolmen retken kuvissa enemmän sumua, pilviä ja harmautta. Mutta mieli tekee temppunsa ja edelleen muistan vain ne aurinkoiset retket ja hetket - tai valokuvat.

Mutta tänä vuonna ajomatka tuonne on Kuhmoisiin vähän pidempi kuin reilu tunti Tampereelta, joten retki Isojärvelle jää vain haaveeksi! Mutta menkää te muut lähempänä asuvat käymään siellä. Se on kaunis paikka, paljon järviä ja hyviä suppilovahverosammalikkoja, majavan jälkiä, kallioita ja kaikenkokoisia siirtolohkareita. Luontoa ja rauhaa, luonnonrauhaa, hyvät nuotiopaikat, monipuoliset maisemat ja reitit. Tai jos ette tekään pääse, niin nauttikaa paikasta näiden valokuvien välityksellä mun kanssa.

"Ne olivat ihania aikoja! Ja kuinka voimakas minä olinkaan! En nytkään ole erityisen heikko, mutta tuskin jaksaisin enää nostaa omaa kuistiani. Muistan nuo ajat tarkkaan." – Muumipappa