Syksyn eka villatakki

Ratsia tytön vaatekaappiin paljasti, että villatakit ovat jääneet pieneksi. Seuraavaksi olikin vuoro tehdä ratsia lankakaappiin ja valita sopivat langat pieneen villatakkiin. Malli oli jo mielessä valmiina, perustakki kaarrokkeella, jossa on kirjoneuletta. Mitat otettiin sopivasta fleecetakista ja silmukkamäärät laskettiin Nalle-langalle sopivaksi. 

Pohjavärin lankaa kului reilut 100 grammaa, muita vain vähän. Nelosen puikoilla päästelin menemään, tällä kertaa kaikki kappaleet samalla kertaa. Etu- ja takakappaleen vaihtumiskohtaan neuloin pari silmukkaa nurjaa, vähän kuin saumaksi. Suurempi moka tuli hihojen kanssa, mitta olikin halkaisija, eikä ympärysmittaa, joten villatakissa on nyt vähän tiukemmat hihat. Ja kauluksen jouduin kutoa neljään kertaan, kun aina tuli liian ahdas. Nytkin kun takki laitettin tytölle päälle, hän vanhasta tottumuksesta ähki ja kiskoi kaulusta, mutta ei se kyllä enää ole liian tiukka. 

Toinen villatakki onkin jo puikoilla, kolmas mielessä suunnitteilla, neljäs purettuna odottamassa kerimistä ja viides odottamassa muokkausta.

Loppuun vielä kaverikuvat äidistä ja tyttäreistä. Äidin villatakki on neulottu samasta Nalle-langasta ainakin kuusi vuotta sitten.

Kastehelmiä ja pitsiliinoja

Viikonloppuna lähdettiin metsään. Tarkistamaan, joko puolukat on kypsiä. Aamu oli sumuinen ja kostea ja hämähäkinseitit näyttivät erityisen hienoilta. Maisema autonikkunasta näytti siltä, kuin metsässä olisi jo huurretta puissa ja pusikoissa. Mutta ne olivatkin vain hämähäkkien kutomia pitsiliinoja, joihin kosteus oli kerääntynyt hienoiksi kastehelmiksi.

Naureskelin, että siskollani vastaavanlaisen otsikon alla saattaisi olla hieman erilaisia kuvia. Mutta suomalaista designia nämäkin. 

( Varoitus hämähäkkikammoisille, viimeisessä kuvassa pitsiliinojen kutoja.)

 

Kukkapenkki

Lähestulkoon hetken mielijohteesta kaivettiin takapihalle kukkapenkki ja hetken päästä toinen etupihalle. Silleen sopivasti sinnepäin suorakulmainen kaistale, oikeasti vähän vino ja epätasapaksut reunatkin. Eli just sopiva ensimmäinen kukkapenkki! Kaupasta ostin summissa pari perennaa takapenkkiin. Toinen osoittautui ihan sopivaksi hankinnaksi kukkapenkkiin, mutta toinen olikin kuivempien ja kivikkoisten paikkojen kasvi. Noh, istutin sen silti samaan penkkiin, katotaan sitten myöhemmin, mitä se siitä paikasta tykkää. Eurolla ostin myös kaksi laventelia, jotka varoitusten mukaan eivät talvesta selviä. Täytyy siis ehtiä ajoissa leikkaamaan tämän hetken kukat ja kuivattaa jalkakylpyihin.

Tästä voi siis alkaa harjoittelemaan kotipihahortonomin hommaa. Nyt jo tosin huomasin, että lapio on hyvin epäergonominen työväline, jota on hankala käsitellä. Onneksi Janne ne kaivuuhommat pääasiassa hoitikin, mun tehtävä oli näyttää Strömsö-henkiseltä työnjohtajalta.  

Nyt haaveilen löytöretkistä autioituineiden talojen pihapiirien kukkapenkkeihin, jos vaikka tekisi mielenkiintoisia perennalöytöjä! Tosin tuohon penkkiin ei kai oikein muuta mahdu, tarkoitus kun olisi kylvää vielä vähän kesäkukkia reunoille.

Suomen luonto

Muistittekos eilen nauttia Suomen luonnosta, eilen kun vietettiin Suomen luonnon päivää. Minä en muistanut asiaa vielä aamulla, kun sisko kyseli lätynpaistoretkelle metsään. Mutta retkellä sitten muistin ja todettiinkin, että tässä taas jutun aihe blogiin. Tässäpä siis kuvia teille meidän makkara-lättyretkeltä mahtavalla Kotkanpesän laavupaikalla, jylhissä maisemissa. Ja syötiinpä vielä kourakaupalla mustikoita, jotka olivat isoja ja makeita. Pikkutytöille maistui puolukatkin. Suurimalla osalla (puolukoista) takapuoli oli kyllä vielä valkoinen.

Ylihuomenna onkin sitten jo syyskuu. Kylläpä tälläkin vuodella on taas kiire!