Terassilla

On ollut mukavaa, kun näin elokuussakin on saanut viettää aikaa terassilla. Vaikka meidän terassille ei aurinko niin hyvin paistakaan kuin muutaman tunnin ajan päivästä, takapihalla oleva metsikkö varjostaa sen verran tehokkaasti. Siksipä onkin korkea aika esitellä, mitä meillä tänä kesänä kasvaa.

Kun muuttosuunnitelmat rivitaloon tuli ajankohtaiseksi, aloin tietenkin haaveilla omasta puutarhasta, josta voisi hakea syötäväksi tomaatteja, kurkkuja ja yrttejä ja kodinkaunistukseksi kukkia. No sellaisen perustaminen ei kuitenkaan ihan kädenkäänteessä käy, varsinkaan kesäkuun alussa. Istutinpa sitten vain kaupasta ostettuja ruukkuyrttejä purkkeihin terassille. Timjamia, persiljaa, basilikaa ja oreganoa nyt viimeisimpänä. Mukana sinnittelee myös yksi rucola. Parhaiten näyttää menestyvän persilja, kakkosena tulee basilika. Mukavaa, kun omasta puutarhasta voi hakea edes jotain vihreää ruoanlaittoon ja leikkiä edes vähän omavaraistaloutta.

Myös ilahdutuskukka on nyt paljastanut, mikä on kukkiaan. Mustasilmäsusannahan se sieltä avasi ensimmäisen nuppunsa ja kohta myös toisensa. Netistä juuri luin, että kyseessä on monivuotinen kasvi, jonka voi siirtää talveksi sisätiloihin. Saa nähdä, onnistuuko! 

Viherpeukalointi on aika mukavaa hommaa, mutta sitä täytyisi varmaan opiskella vähän enemmän, että olisin valmis perustamaan oikean hyötypuutarhan, josta kesän ja syksyn mittaan saisi kerätä jotain satoakin.

" - Ja sitten ne viettävät turmioelämää, Juksu sanoi. – Turmioelämä? minä sanoin kiinnostuneena. Millä tavalla? – En oikein tiedä, sanoi Juksu. Ehkä ne turmelevat toisten keittiöpuutarhat ja juovat olutta." 

 

Paahdettu kasvispasta

Muistin perukoilta kaivoin viime vuonna hyväksi todetun pastareseptin. Tähän voi hyvin käyttää jääkaappiin unohtuneita, vähän jo nuutuneitakin kasviksia. Ja helposti saa tehtyä omanmaun mukaista ruokaa, kun käyttää niitä omia lempikasviksia ja mausteita.

Meidän kaapista löytyi tällä kertaa porkkanaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa, vähän kukkakaalia ja tomaatti. Kasvikset kuoritaan ja pilkotaan sopiviksi paloiksi ja maustetaan ja öljytään. Eli laita kasvikset kulhoon, lisää päälle öljyä niin paljon, että kaikki kasvikset kiiltää edes vähän. Sitten suolaa ja pippuria ja mausteita, yrtit sopii hyvin. Meillä kasvaa terassilla persiljaa, basilikaa, timjamia ja oreganoa, joten laitoin niittä kaikki vähän. 

Tämän jälkeen kasvikset levitetään uunipellille ja laitetaan uuniin paahtumaan, 150-175 astetta, noin 45 minuuttia. Sillä tavoin, että kasvikset on kypsiä (pehmeitä) ja sopivasti ruskettuneita. Loppuvaiheessa paahtamista laitetaan vesi kattilassa kiehumaan ja keitetään pastaa. Kun pasta on valmista, ota keitin vettä mukillinen talteen ja kaada loput vedet pois. Sitten kaadetaan paahtuneet kasvikset ja keitinvesi pastan sekaan ja sekoitetaan. Valmis. Hyvää ja helppoa! Ja tuoksu mitä mainioin.

Ja jos haluaa, mukaan voi tietenkin laittaa jotain lihaakin. Kuvan pastassaon mukana vähän pekonia. Kuvausrekvisiittana käytettiin rucolaa ja persiljaa, hyvin sopivat nekin.

Korallineule

Pari vuotta sitten tein siskolleni villatakin, jonka malliin ihastuin itsekin. Nyt satuin katselemaan oikeaan aikaan Dropsin Paris-lankoja, ne olivat heinäkuussa alennuksessa, joten Kristiinankaupungissa käynnin yhteydessä pysähdyttiin myös matkanvarrella Tapion lankakaupassa ostamassa kyseistä lankaa neuletakkia varten.  Siskon takin tein villalangasta, 7 veljeksestä, mutta nyt siis tein itselle oman ohjeen mukaisesta langasta.

Muuten tottelin ohjetta orjallisesti, mutta sekä paitaan, että hihoihin lisäsin pituutta. Ehkä vähän vähemmänkin olisi helman pituutta riittänyt, mutta muuten lopputulos on oikein hyvä! Lankaa kului hieman enemmän kuin ohjeessa sanottiin, varmaankin juuri tuon pidennyksen vuoksi, reilut 600 grammaa ja jouduinkin käydä ostamssa vielä pari kerää lisää, joista tosin toinen jäi kokonaan käyttämättä. Ohjeesta poiketen neuloin etu- ja takakappaleet myös erikseen, ennenkin olen jo sanonut, mutta tykkään, että neule istuu paremmin, kun siinä on sivusaumat.

Tekovaiheessa neuleen väri alkoi jo vähän kyllästyttää, tuo koralli/aprikoosi on erikoinen väri, että se jotenkin kummasti vetää mua aina puoleensa esim. kaupan vaaterekeissä, mutta en ole kuitenkaan täysin varma, onko se oikeasti niin nätti väri. Lankakaupassa makutuomarina oli pikkusisko, joka kyllä vakuutti, että tuo on mun väri, joten uskalsin sen sitten valita. Katsotaan, alkaako väri tökkiä myös käytössä.

Koska malli on kiva ja istuu päälle hyvin, aloin jo suunnitella itsellekin villaisemman version tekoa, kovin vakuuttunut kun en ole tämän puuvillalangan laadusta ja kestosta. Tuntuu olevan harmillisen venyvää ja jotenkin nukkaantuvaa lankaa. Toivottavasti tämä kuitenkin pysyis pitkään hyvänä.