Paahdettu kasvispasta

Muistin perukoilta kaivoin viime vuonna hyväksi todetun pastareseptin. Tähän voi hyvin käyttää jääkaappiin unohtuneita, vähän jo nuutuneitakin kasviksia. Ja helposti saa tehtyä omanmaun mukaista ruokaa, kun käyttää niitä omia lempikasviksia ja mausteita.

Meidän kaapista löytyi tällä kertaa porkkanaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa, vähän kukkakaalia ja tomaatti. Kasvikset kuoritaan ja pilkotaan sopiviksi paloiksi ja maustetaan ja öljytään. Eli laita kasvikset kulhoon, lisää päälle öljyä niin paljon, että kaikki kasvikset kiiltää edes vähän. Sitten suolaa ja pippuria ja mausteita, yrtit sopii hyvin. Meillä kasvaa terassilla persiljaa, basilikaa, timjamia ja oreganoa, joten laitoin niittä kaikki vähän. 

Tämän jälkeen kasvikset levitetään uunipellille ja laitetaan uuniin paahtumaan, 150-175 astetta, noin 45 minuuttia. Sillä tavoin, että kasvikset on kypsiä (pehmeitä) ja sopivasti ruskettuneita. Loppuvaiheessa paahtamista laitetaan vesi kattilassa kiehumaan ja keitetään pastaa. Kun pasta on valmista, ota keitin vettä mukillinen talteen ja kaada loput vedet pois. Sitten kaadetaan paahtuneet kasvikset ja keitinvesi pastan sekaan ja sekoitetaan. Valmis. Hyvää ja helppoa! Ja tuoksu mitä mainioin.

Ja jos haluaa, mukaan voi tietenkin laittaa jotain lihaakin. Kuvan pastassaon mukana vähän pekonia. Kuvausrekvisiittana käytettiin rucolaa ja persiljaa, hyvin sopivat nekin.

Korallineule

Pari vuotta sitten tein siskolleni villatakin, jonka malliin ihastuin itsekin. Nyt satuin katselemaan oikeaan aikaan Dropsin Paris-lankoja, ne olivat heinäkuussa alennuksessa, joten Kristiinankaupungissa käynnin yhteydessä pysähdyttiin myös matkanvarrella Tapion lankakaupassa ostamassa kyseistä lankaa neuletakkia varten.  Siskon takin tein villalangasta, 7 veljeksestä, mutta nyt siis tein itselle oman ohjeen mukaisesta langasta.

Muuten tottelin ohjetta orjallisesti, mutta sekä paitaan, että hihoihin lisäsin pituutta. Ehkä vähän vähemmänkin olisi helman pituutta riittänyt, mutta muuten lopputulos on oikein hyvä! Lankaa kului hieman enemmän kuin ohjeessa sanottiin, varmaankin juuri tuon pidennyksen vuoksi, reilut 600 grammaa ja jouduinkin käydä ostamssa vielä pari kerää lisää, joista tosin toinen jäi kokonaan käyttämättä. Ohjeesta poiketen neuloin etu- ja takakappaleet myös erikseen, ennenkin olen jo sanonut, mutta tykkään, että neule istuu paremmin, kun siinä on sivusaumat.

Tekovaiheessa neuleen väri alkoi jo vähän kyllästyttää, tuo koralli/aprikoosi on erikoinen väri, että se jotenkin kummasti vetää mua aina puoleensa esim. kaupan vaaterekeissä, mutta en ole kuitenkaan täysin varma, onko se oikeasti niin nätti väri. Lankakaupassa makutuomarina oli pikkusisko, joka kyllä vakuutti, että tuo on mun väri, joten uskalsin sen sitten valita. Katsotaan, alkaako väri tökkiä myös käytössä.

Koska malli on kiva ja istuu päälle hyvin, aloin jo suunnitella itsellekin villaisemman version tekoa, kovin vakuuttunut kun en ole tämän puuvillalangan laadusta ja kestosta. Tuntuu olevan harmillisen venyvää ja jotenkin nukkaantuvaa lankaa. Toivottavasti tämä kuitenkin pysyis pitkään hyvänä.

Mustikoita ja auringonlaskuja

Jannen loma alkaa vedellä viimeisiä, senpä vuoksi olimme alkuviikosta mökkeilemässä. Mitäpä olisi kesäloma ilman mökkeilyä. Tänä vuonna säät eivät olleet aivan samaa tasoa kuin viime kesälomamökkeilyllä, mutta samoissa hommissa päivät kuluivat silti: ulkoilua, grillailua, saunomista ja mustikoiden poimintaa. Tänä vuonna uiminen oli tietenkin pienemmässä roolissa, mutta kävin minäkin pari vetoa laiturin päästä tekemässä hikisen mustikkaretken jälkeen.

Ja mustikoita löytyi tänä vuonna kyllä reippaasti! Ensin kerättiin mökin ympäristöstä vähän raakojakin marjoja, sitten päiväkävelyllä löysimme varsinaisen mustikkapaikan! Harmi, ettei mukana ollut kuin kärryistä löytyvä vanha karkkipussi, jonka keräsimme nopeasti täyteen. Päiväuniaikaan kävin keräämässä 2,5 litraa ja vielä myöhemmin iltapäivällä toiset 2,5 litraa. Nyt on taas pakkasessa 8 pakastinrasialitraa mustikoita syksyksi ja talveksi smoothieihin.

Meidän (tai siis mun vanhempien) mökki sijaitsee järven itärannalla, joten mökkeilyyn kuuluu auringonlaskun kuvaaminen. Aina yhtä vakuuttavasti aurinko laskee vastarannan metsän taakse ja värjää ympäröivän taivaan. Nyt olimme mökillä kolme yötä ja ensimmäisenä iltana taivas oli keltaoranssi, toisena punainen ja kolmantena sininen. 

Näitä kuvia katsoessa ihmettelen, miksen malttanut istua ja ihailla auringonlaskua itselaukaisimenaikaa pidempään.

"Oli oikeastaan ihanaa, kun ei tarvinnut sanoa mitään eikä selittää mitään enempää itselleen kuin toisillekaan. Istui vain ja katsoi taivaanrantaan ja kuunteli laineiden loisketta veneen alla."  – Muumipappa