Metsäretki Laipanmaalla

Lähes heti Suomeen paluun jälkeen alkoi tehdä mieli lähteä metsään, luonnon keskelle ihmettelemään loppukesän alkusyksyn aikaansaannooksia. Lauantaiksi olikin luvattu erityisen lämmintä ja aurinkoista päivää, joten  päätimme lähteä silloin retkelle Kangasalan perämetsiin, Laipanmaalle.

Retkellä yksi tärkeimmistä asioista on tietenkin hyvät eväät, jotka syödään jossain kivalla ja kauniilla paikalla.  Ja toivon mukaan rauhassa muiden ihmisten seurasta. Metsään kun harvemmin lähdetään tutustumaan uusiin ihmisiin tai kulkemaan polkuja jonossa vieraiden ihmisten perässä. Siinä suhteessa Laipanmaa olikin hyvä kohde, koska koko taipalemme aikana poluilla näimme yhteensä 3 ihmistä. Metsässähän vastaantulijoita tervehditään aina reippaasti, mutta samalla kiristetään omaa kulkuvauhtia, että pääsee eroon noista muukalaisista. Mutta siis eväät, tärkeä asia! Tällä kertaa teimme evääksi tuhdit ruisleivät, ehkä jopa hampurilaisiksi niitä olisi voinut kutsua. Lisäksi mukana oli tietenkin myös makkaraa nuotiolla paistettavaksi ja jotain pientä makeaa.

Jannen harrastuksiin kuuluu sienestys ja varmuuden vuoksi mukaan otettiin tietenkin muovipussi, jos saalista löytyy. Ja kyllähän niitä sieniä ihan mukavasti löytyi! Komeita herkkutatteja löytyi useampikin. Herkkutattien lisäksi pussiin päätyi muutama kantarelli, useampi vaaleaorakas ja yksinäinen mustatorvisieni. Noudatimme periaatetta, että kerätään sieniä, jotka varmasti tunnetaan. Jätin kuitenkin suosiolla kärpässienet rauhaan.

Retken sienisaldosta tehtiinkin sitten iltapala sunnuntaille, mehevä sienipiirakka kera salaatin!

Päivä oli ennusteiden mukainen, eli lämmin ja aurinkoinen! Olimmekin varautuneet helteeseen ja metsässä tarpomisen hikistymiseen uikkareilla ja pyyhkeellä, ja kun lammenrannassa olevalle nuotiopaikalle saavuttiin parin tunnin kävelyn jälkeen, oli mukava vaihtaa hikiset vaatteet bikineihin ja pulahtaa metsälampeen. Vettä ei kyllä voinut sanoa enää millään tavalla lämpimäksi, mutta ainakin raikastavaa se oli! Aurinko onneksi lämmitti edelleen mukavasti, joten makkaroiden kypsymisen aikana ehti hieman makoilla ja ottaa aurinkoa. Harvemmimpa sitä tulee retkellä ollessa nautittua auringosta bikinit päällä!

Vaikka päivä oli kesäisen lämmin, lähestyvä syksy näkyi metsässä kyllä selvästi. Puiden lehdet olivat osittain jo kellastuneet, puolukat olivat jo lisäilleet poskipunaa poskiinsa ja lintujen laulu alkukesän konserteista oli hiljentynyt. Tavoitteeni oli nähdä retken aikana käärme, koska en ole tänä kesänä käärmettä nähnyt. Noh, en nähnyt vieläkään. Mutta sen sijaan näimme 3 hirveä, jotka lähtivät ryminällä alle 10 metrin päästä pakoon meitä. Onneksi eivät lähteneet meitä kohden juoksentelemaan, siinä olisi voinut tulla pieni paniikki itsellekin.

Luonto toivotteli meille sydämellistä syksyn alkua.

 

Kroatia - Adrianmeren helmi

 (anteeksi jo valmiiksi, tästä tuli tosi pitkä selostus)

Otsikko on lainattu jostain lehtiartikkelista, jossa esitellään uudelleen suosioon tullutta lomakohdetta, Kroatiaa. Itse asiassa viime aikoina noita Kroatiaa koskevia lehtijuttuja on ollut paljonkin. Mekin päätimme kokeilla ja katsoa, miltä tämä uusi trendi matkakohde näyttää. Moni tuttu pyysi kertomaan kokemuksia maasta ja matkasta, koska myös heillä on ollut mielessä ajatus lähteä tutustumaan Kroatiaan. Tässä tuleekin pieni matkakertomus reissustamme!

Matkamme kesti kokonaisuudessaan 11 päivää, joista 5 vietimme Dubrovnikissa ja 6 Splitissä. Helsingistä lensimme ensin Dubrovnikiin, josta sitten matkasimme bussilla Splitiin ja sieltä sitten takaisin Suomeen. Lentomatkat olivat suoria ja lentoyhtiö oli Blue 1. Jos pitäisi valita kahden halpalentoyhtiön väliltä, esimerkiksi Ryanairin ja Blue 1:nin, niin jatkossa kyllä lennän paljon mieluummin Blue 1:lla. Koneen värit ovat hillitymmät, henkilökunta suomalaista ja ruumaan menevistä matkalaukuista ei tarvitse maksaa ekstraa. Mutta jospa nyt lopulta siirtyisimme siihen itse lomaan!

Dubrovnik

Dubrovnik on kaupunki, joka sijaitsee aivan Kroatian eteläosassa, itse asiassa erillään muusta maasta, koska Bosnia ja Hertsegovinalla on pieni pala maata myös Adrianmeren rannalla, joka jättää Kroatiasta pienen palan maata erilleen muusta.

Dubrovnikissa on asukkaita runsaat 42 000, joten kyseessä ei ole mikään suurkaupunki. Mutta hyvin suosittu turistikohde se on. Ja se myös näkyi! Dubrovnikin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja Dubrovnikin suosituin nähtävyys. Aamu yhdeksästä ilta yhdeksään kaupunki oli täynnä turisteja, välillä tungokseksi ja ahdistukseksi asti. Kaupungissa on paljon pieniä katuja, jotka olivat välillä ahdistavia, kun joka puolella oli suuria turistiryhmiä oppaiden kanssa, eikä itse päässyt liikkumaan. (Tässä vaiheessa täytyy toki muistuttaa, että itse olimme reissussa suosituimpaan turistien sesonkiaikaan, joten tilanne saattaa olla aivan toinen esimerkiksi keväällä.)

Vanhaa kaupunkia ympäröi korkea muuri, jossa on myös useita torneja. Aikoinaan muuri on rakennettu suojelemaan kaupunkia. Muurin ympäri kävely, siis muurin päällä, on suosittu turistinähtyys, ja sitä voin myös suositella muillekin. Muurilta on hienot maisemat niin sisälle kaupunkiin kuin muuallekin Dubrovnikiin ja tietenkin merelle. Sesonkiaikana paikoitellen kapea muuri voi olla tukossa ihmisistä ja voi joutua kulkemaan jonossa pätkiä. Ja kuten nähtävyyksistä yleensäkin, tästäkin kävelystä joutuu tietenkin maksamaan pääsymaksun, 50 kunaa (n. 7€). 

Kaupungissa on paljon kirkkoja ja muutama luostari, jotka ovat suosittuja turistinähtävyyksiä. Me emme niissä vierailleet, juurikin tuon suuren turistimäärän vuoksi.

Toinen suositeltava käyntikohde Dubrovnikissa on Srd-kukkula ja sinne nouseva köysiratahissi. Kukkula sijaitsee aivan Dubrovnikin yläpuolella ja hissi nouseekin aivan vanhan kaupungin länsiportin läheisyydestä. Hissimaksu oli 80 kunaa (n. 11€), tuolla summalla pääsi ylös ja alas. Vaihtoehtoisesti huipulle voi nousta myös polkua pitkin, jonka kiipeämiseen menee aikaa kuulemma noin 1-2 tuntia, mutta suosittelen kyllä ensimmäistä vaihtoehtoa. Helteellä ensimmäinen vaihtoehto on ainakin huomattavasti mukavampi.

Maisemat kukkulalta ovat upeat. Vanha kaupunki, meri, laivat… Kannattaa käydä kukkulalla muutama tunti ennen auringonlaskua, jolloin aurinko on jo hieman laskenut. Valo on tällöin mukavan pehmeä ja sopiva valokuvausta ajatellen ;)

Toisaalta paikka on myös vähän karmiva. 1990-luvun alussa Kroatiassa oli sota ja Dubrovnikia pommitettiin juuri tuolta kukkulalta. Paikalla on kuvia sodan aiheuttamasta tuhoista vanhalle köysiradalle ja onpa paikalla myös vanha sähkölaatikko, joka on täynnä luodinreikiä. Ja tietenkin paikan jännittävyyttä lisää myös mukavasti oma laukkaava mielikuvitus.

Muuten suosittelen kiertelemään Dubrovnikissa ristiin rastiin katua pitkin, myös siis siellä uudemmalla alueella. Käydä ihailemassa uudella satama-alueella suuria matkustajalaivoja ja läheisellä torilla tutustumassa paikalliseen markkinatoimintaan. Hotelli kannattaa valita Lapadin – tai Babin Kukn –niemiltä. Siellä olet lähempänä uimarantoja, edullisempia ravintoloita ja kauppoja. Sieltä pääsee näppärästi paikallisbussilla vanhaan kaupunkiin. Välimatkat eivät Dubrovnikissa ole kuitenkaan liian suuria, etteikö kävellen jaksaisi kulkea paikasta toiseen.

Split

Splitin kaupunki sijaitsee n. 250 kilometriä Dubrovnikista pohjoiseen, myöskin Adrianmeren rannalla. Kaupungissa on asukkaita yli 200 000 tuhatta, joten kaupunki eroaa suuresti asukasmäärän ja kokonsa puolesta vuoksi Dubrovnikista.

Myös Splitissa on Unescon suojelema vanha kaupunki, josta osa Diocletianuksen palatsia. Tosin palatsiksi sitä ei maantasosta juurikaan tunnista, koska entisen palatsin talot ja osat ovat muuttuneet asunnoiksi, kaupoiksi, ravintoloiksi ja toreiksi. Splitin vanhassa kaupungissa kartalla ei ole kovin suurta merkitystä, koska pienet ja sokkeloiset kadut ja kujat kulkevat kaupungissa ristiin rastiin, eikä niiden nimiä ole karttoihin merkattu. Splitin vanhaan kaupunkiin onkin helppo eksyä ja jos ajattelee menevänsä käymään jossain paikassa, jonka aiemmin on kaupungissa nähnyt, voi kestää hetken aikaa, että paikan löytää uudelleen. Vanhaa kaupunkia voikin kuvailla hyväksi seikkailukohteeksi, jonne kannatta lähteä kiertelemään ilman suurempaa kiirettä tai nälkää, koska sopivan ravintolan löytämiseen voi kulua aikaa enemmän kuin olisi ajatellut.

Splitissa kannattaa myös kiivetä Marjaninmäen näköalapaikalle, joka sijaitsee Splitin länsipuolella. Portaita ja ylöspäin kapuamista on noin 10 minuutin matka keskustan kävelykadulta Rivalta. Periltä näkyy hienot maisemat vanhaan kaupunkiin, satamaan ja merelle. Näköalapaikan vieressä on myös kahvila/baari, josta voi ostaa virvokkeita. 

Jos haluaa nähdä enemmän paikallisten asumista, kannattaa kävellä myös vanhan kaupungin ulkopuolella. Maisemat ja asunnot eivät toki ole siellä kovin kauniita ja kaupat tai ruokapaikatkaan eivät enää niin houkuttelevia tai turvallisennäköisiä.

Ruoka

Odotimme matkaltamme herkullisia kulinaarisia kokemuksia, mutta sen osalta jouduimme kyllä pettymään. Pizzat ja pastat olivat hyviä, samoin paikallinen jäätelö (myös edullista, 7 kunaa/pallo, eli n. 1€). Mutta jos ja kun halusi syödä vähän hienommin, pihviä tai kanaa, joutui yleensä pettymään. Paikalliset eivät oikein hallinneet maustamista, ja pihvit olivat usein melko mauttomia. Lisäkkeet piti myös tilata erikseen, joissain paikoissa myös kastikkeet. Ruoat tuotiin pöytään usein myös eri lautasilla, toisella lautasella oli pelkkä kanan rintafilee ja toisella lautasella annos riisiä. Ei siis myöskään kovin esteettisiä annoksia.

Kaupungilla oli tarjolla myös paljon erilaista pikaruokaa, yleisimpiä olivat erilaiset täytetyt sämpylät ja pizzan palat, jotka olivat edullisia. Kroatiassa kasviksia tai salaatteja ei kauheasti ravintoloissa tarjoiltu, mikä oli vähän erikoista, koska toreilla ja kaupoissa oli myynnissä paljon tuoreita ja kotimaisia kasviksia edulliseen hintaan.

Vähän harmitti, ettei kummassakaan hotellihuoneessamme ollut mahdollisuuksia valmistaa itse ruokaa, raaka-ainevalikoima kun olisi ollut laaja ja edullinen. Olisi ollut mukava päästä kokeilemaan, mitä niistä olisi itse saanut aikaan ja olisiko se ollut parempaa kuin ravintoloiden tarjonta.

Hinnaltaan ruokailu Kroatiassa oli kuitenkin edullista. Pizzat maksoivat 35 – 55 kunaa, eli n. 5 – 8 euroa. Pastat olivat samaa hintaluokkaa tai pikkaisen kalliimpia. Pihvit ja kanat olivat hinnaltaan 60 – 110 kunaa, eli n. 9 – 15 euroa ja tähän vielä lisäkkeet päälle, joiden hinnat vaihtelivat 15 – 30 kunaan. Olut oli ravintoloissa halvempi juoma kuin limsat. Limsojen hinnat olivat samaa luokkaa kuin Suomessa, eli 15 – 20 kunaa, kokoluokka oli tosin pienempi kuin Suomessa, pullot olivat yleensä 0,25 litraa. Vesi tuli aina pullossa ja sen hinta vaihteli 10 – 20 kunaan. Oluen hinta oli lähestulkoon aina sama eli 25 kunaa 0,5 litran tuoppi. Harmi, etten ole oluen ystävä.

Erityispiirteenä mainittakoon vielä, että Kroatiassa vesijohtovesi on täysin juomakelpoista ja hyvää vettä. Monissa paikoissa kaupungillakin oli ns. yleisiä vesihanoja, joista sai täyttää pullonsa vedellä tai ottaa huikan janoon.

Paikalliset ja turistit

Etukäteen luin, että paikalliset ovat kovin ystävällistä ja puheliasta porukkaa, jotka tulevat juttelemaan myös ventovieraiden kanssa. Jossain lehtiartikkelissa myös kerrottiin suomeksi tapahtuvasta asiakaspalvelusta. Kumpikaan väittämä ei meidän kohdallamme kuitenkaan toteutunut. Esimerkiksi työntekijät ravintoloissa ja kaupoissa olivat pikemminkin pidättyväisiä ja hieman töykeitä kuin ylenpalttisen ystävällisiä. Kaupan kassat harvemmin tervehtivät ja vaihtorahat heitettiin tiskiin melkein kiukkuisesti. Ravintoloiden työntekijät tuntuivat olevan hyvin kiireisiä ja sen vuoksi palvelu oli osittain myös pikaista ja vähä puheista.

Tietenkin hotellien työntekijät olivat kohteliaita ja ystävällisiä, mutta siihen se sitten rajoittuikin. Kukaan ei myöskään ollut kiinnostunut siitä, mistä olemme kotoisin tai alkanut puhua meille suomea. Mikä oli tietenkin vain positiivinen asia!

Ravintoloiden sisäänheittäjät olivat myös hyvin maltillista porukkaa. Ulos aseteltuja menuja sai rauhassa tutkia, ilman että kukaan tuli kiskomaan ravintolaan sisään. Matkamuisto ja –turistikrääsäkojuissa sai myös rauhassa kierrellä, ilman että myyjät olisivat tulleet tuputtamaan tavaroitaan. (Muistakaa muuten tingata tavaroista, useimmiten niistä heltiää alennusta, melko helpostikin.) Ainoat tavaroidensa tuputtajat olivat toreilla olevat mummot ja papat, jotka yrittivät saada asiakkaat ostamaan juuri heidän viinirypäleitään, nektariineja, kuivakukkia tai kalojaan. Voisi siis sanoa, että Kroatiassa ostoksia sai tehdä rauhassa tuputtajilta, mutta tietenkin myyjän haukansilmien vahdinnassa.

Yksi tyrkyttäjäryhmä kyllä oli erilaisten matkanjärjestäjät, jotka mainostivat vilkkailla kävelykaduilla ja satama-alueilla erilaisia saarihyppelymatkojaan ja risteilyretkiään. Linja-autoasemilla ja satamissa oli myös paljon eri-ikäisiä ja näköisiä ihmisiä ”Rooms, Sobe, Zimmers” –laput käsissään, joilla he siis viestittivät turisteilla, että heillä olisi tarjolla yksityismajoitusta.

Englannilla pärjäsi kaikissa asiakaspalvelutilanteissa hyvin, niin ravintolassa, hotellissa kuin linja-autoasemalla kuin bussissakin. Laajempi kroatia-suomi sanakirja olisi kyllä ollut tarpeen, kun yritti saada selvää paikallisista kylteistä tai ilmoituksista esimerkiksi bussien reiteistä, aikatauluista ja lippujen ostosta. Mutta ravintoloissa menut olivat aina myös englanniksi, joten ei tarvinnut tilata arvalla.

Turisteja Kroatiassa oli paljon ja monesta eri maasta. Kaduilla kuultuja kieliä olivat ainakin ruotsi, englanti, saksa, hollanti, ranska, espanja, italia, venäjä, japani, kiina, suomi ja näiden lisäksi vielä useita muita kieliä, joita emme tunnistaneet. Turistien kirjo oli siis laaja, mutta onneksi suomalaisten osuus oli melko pieni.

Uimarannat

Jos Kroatiassa aikoo viettää aikaa rannalla tai uida, kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan uimakengät! Koko matkamme aikana näimme yhden ainoan hiekkarannan, kaikki muut rannat olivat joko kalliota, soraa tai isompaa kivenlohkaretta. Uimakengät helpottavat mereen kävelyä suuresti ja aika nopeasti niillä myös oppii uimaan.

Kroatiassa uimarannat eivät myöskään ole kovin helposti saavutettavia rantoja. Useimmat rannat sijaitsevat enemmän tai vähemmän jyrkkien rinteiden alla, eli rannoille menee jyrkät kallioon hakatut tai tehdyt portaat. Alaspäin meno on tietenkin helppoa, mutta portaita ylöspäin kiivetessä yleensä jo puolessa välissä olisi tehnyt mieli palata alas ja uimaan!

Rannat olivat pääsääntöisesti siistejä ja roskattomia. Useilla rannoilla oli myös ilmaiset suihkut, joissa oli mukava käydä huuhtomassa merivesi pois iholta. Osalla rannoista sai vuokrata aurinkotuoleja ja –varjoja, hinta molemmilta oli 30 kunaa/päivä. Useimmilta meidän testaamilta rannoilta löytyi myös jonkinlainen rantabaari, josta sai ostaa juotavaa, pientä syötävää ja jäätelöä.

Luonto ja ilmasto

Jos on joskus käynyt jossain Etelä-Euroopan maassa, vaikkapa Kreikassa, Kroatia on selvästi vihreämpi maa. Vaikka Kroatiassakaan puut eivät ole kovin suuria tai pitkiä, mutta puita kuitenkin on. Erilaisia mäntyjä, sypressejä, hedelmäpuita, bougainvillea, oliivipuita ja monia muita, joita ei tunnistettu. Aluskasvullisuus tosin on melko vaatimatonta, usein maassa kiemurteli erilaisia muratteja.

Jos et pidä kaskaiden sirityksestä, silloin ei kannata Etelä-Kroatiaan lähteä. Niitä nimittäin on kaikilla alueilla, joissa on vähänkin puita. Ja metsäisillä alueilla niitä on paljon! Ja meteli on myös mieletön. Erityisesti Dubrovnikin edustalla olevalla Lokrumin saarella kaskaiden meteli oli uskomaton.

Merivesi oli puhdasta ja turkoosinsinistä, kuten lehtijutuissa mainostettiin. Vesi oli myös lämmintä, 26-asteista. Uiminen siis oli syömisen ohella yksi suosituimmista harrastuksistamme lomalla. 

Sää suosi meitä muutenkin. Pilviä näkyi taivalla ehkä kolmena, neljänä päivänä. Ja yhtenä iltapäivänä ne olivat paikoitellen auringon edessä, mutta ei silloinkaan kyllä viileää ollut. Lämpötilat olivat varmasti joka päivä yli 30 astetta. Ensimmäisinä päivinä se tuntui tuskalliselta ja hiki oli heti, kun pihalle ilmastoidusta hotellista astui, mutta kyllä siihenkin lämpöön alkoi tottua. Sellainen hotelli kuitenkin kannattaa valita, jossa on ilmastointi. Se helpottaa nukkumista.

Kulkeminen

Sekä Dubrovnikissa että Splitissä oli varsin toimiva paikallisliikenne. Liput bussiin sai ostaa joko bussikuskilta tai bussipysäkkien läheisyydessä olevista myyntikojuista, jossa liput maksoivat 2 kunaa vähemmän kuin bussista (Dubrovnik 10 kunaa, Split 8 kunaa). Varsinkin Dubrovnikissa bussit olivat täynnä, reitistä tai kellonajasta huolimatta. Liikenne oli paikoin myös jumittavaa, joten matkat saattoivat toisinaan venyä ja mikäs sen mukavampaa kuin seistä täpötäydessä kuumassa bussissa ympärillään hikisiä ja haisevia ihmisiä!

Mutta tästäkin huolimatta suosittelen käyttämään bussia. Kävely ei näytä olevan kovin suosittu harrastus Kroatiasta, ainakin jos sen voi päätellä kävelyteiden määrästä ja laadusta. Pyöräilijöitä näkyi myös hyvin vähän ja nekin muutamat näyttivät olevan turisteja.

Kaukoliikenne busseilla oli myös toimivaa. Esimerkiksi Dubrovnikista lähti tunnin välein bussi Splitiin. Bussilla olisi ollut mahdollista päästä myös retkelle Bosnia ja Hertsegovinaan tai Moldovaan. Rannikkoa pitkin kulki myös erilaisia ja erikokoisia autolauttoja, joilla olisi päässyt Dubrovnikista Splitiin ja toisinpäin. Myös liikennöinti lähisaariin oli vilkasta.

Krka

Yksi odotetumpia kokemuksia matkaltamme oli vierailu Krakan kansallispuistossa ja siksi halua mainita tästä kohteesta vielä erikseen ja lopuksi. Olimme netin ja kirjojen avulla tutustuneet ennakolta kohteeseen ja molemmilla oli mielessä mukavan rauhallinen kohde, jossa voimme kuljeskella metsässä. Kyseessä on siis rehevä järvi/jokialue n. 70 kilometriä Splitistä koilliseen. Vuorilta tulevat laskuvedet muodostavat pieniä ja suuria järviä ja laskevat upeina vesiputouksina alas rinteiltä. Kuvailut ja kuvat olivat hienoja, joten reissua odotimme innolla.

Matkan päätimme ostaa paikalliselta matkanjärjestäjältä, koska paikalle oli vähän huonot joukkoliikenneyhteydet. Pettymykset alkoivat jo aamulla, kun kokoonnuimme ennen lähtöä. Mukaan oli lähdössä 5 hengen meluisa tyttölauma, jotka puhuivat jotain todella rasittavankuuloista kieltä. Ajomatka kohteeseen oli arvioitu kestävän runsaan tunnin. Meidän matka kesti 2 tuntia, koska yhdessä pikkukaupungissa oli menossa markkinat ja tiemme kulki juuri sen keskustan läpi ja keskusta oli täynnä autoja. Tuo muutaman kilometrin matka kesti meillä lähes puoli tuntia. Siinä vaiheessa kiukutti jo vähän enemmän. 

Mutta kiukku puhkesi valloilleen, kun pääsimme itse luonnonpuistoon. Se oli täynnä ihmisiä! Kroatiassa oli juuri tuona päivänä vapaapäivä, joten ilmeisesti paikalliset olivat päättäneet lähteä myös ”luonnon keskelle”, eli uimaan vesiputouksille. Porukkaa oli jos jonkinlaista, eikä paikka kyllä muistuttanut millään tapaa suomalaisia kansallispuistoja. Vai osaatteko sanoa jonkun kansallispuiston Suomessa, jossa joudut maksamaan päästäkseni vessaan tai voit ostaa kaljaa kojusta tai käydä ravintolassa syömässä? Mutta toki vesiputoukset olivat upeat ja oli mukava uida järvivedessä. Mutta pieni pettymys kuitenkin oli tuo retki. Ehkä se voisi olla erilainen kokemus ei sesonkiaikaan.

Suosittelisinko siis muille matkusta Etelä-Kroatiaan? Kyllä vain! En ainakaan keksi mitään kovin suurta syytä, miksi sinne ei kannattaisi matkustaa. Jos tykkää välimerellisestä lämpimästä ilmasta, hyvästä pizzasta ja jäätelöstä, historiallisista rakennuksista, merimaisemista ja meressä uimisesta sekä rannalla olemista niin voin suositella näitä kahta kokeilemaamme kaupunkia hyvin! Jos ei pidä portaiden kiipeämisestä, viemärin tuoksuista, ajoittaisesta väenpaljoudesta, kivisistä rannoista, kaskaiden sirityksestä ja huonosti ilmastoiduista busseista, silloin ei myöskään kannata lähteä Kroatiaan, koska näihin asioihin törmää siellä varmasti!

Tuunauspaita

Olipa kerran hieno miesten kauluspaita kokoa XXL. Isän paita, jonka kangas oli mielestäni tosi kiva. Sitten iskä ei enää tykännyt paidasta ja päätin ottaa sen itselleni ja muokata paidan mulle sopivaksi. Aika kauan paita joutui kaapissa odottamaan työstämistä, mutta lopulta se pääsi leikkaus- ja ompelupöydälle.

Ensin paidasta poistin hihat, sen jälkeen kavensin paidan. Muokkauksia ja laskoksia tein vähän joka puolelle, hihoja lyhensin ja kavensin, samon hihan suita. Lopulta päätin ottaa myös kauluksen pois, koska se oli kuitenkin melko miehekkään kokoinen.

Sain idean kokeilla, miltä paita näyttäisi päällä väärinpäin, eli etupuoli takapuolena. Ja sehän näytti oikeastaan aika kivalta. Päätinkin siis muokata paidan sellaiseksi, että napit ovat takana. Taas hieman kavenneltiin ja muokkailtiin ja lopulta oltiin siinä vaiheessa, että oli aika asettaa hihat paikoilleen. Hihojen asennus olikin ehkä kaikkein haastavin homma ja kuin vahingossa hihoista tulikin pienet puhvihihat.

Lopputuloksena oli kiva tunikamainen paita 3/4-hihoilla. Pieni ongelma on vielä olkapäillä olevat napit, alkuperäisessä paidassa kun oli semmoiset kangaslärpäkkeet olkapäillä, jotka sai nepparilla auki (juuri nyt en muista, millä nimellä niitä juttuja kutsutaan). Mutta lopputulokseen olen kuitenkin melko tyytyväinen!

ET-laukku

Töiden luontaisetuna saan kaikki Sanoma Magazinen lehdet itselleni omaksi, joten kesän aikana on tullut luettua ja selattua monia sellaisia lehtiä, joita ei normaalisti tulisi luettua. Yksi näistä lehdistä on ET-lehti. Taisi olla kesäkuun numero, josta bongasin myös kivannäköisen laukun ohjeen, joka oli virkattu. Lankalaatikossani oli pyörinyt jo jonkin aikaa Novita Tennesee -puuvillalankaa, väriltään sähkönsininen ja päätin, että tämä lanka on juuri sopiva lanka laukkua varten.

Laukku oli helppo virkata, ihan vain pelkkiä kiinteitä silmukoita kierros kierroksen perään. Helppoa ja nopeata, tosin samaan aikaan ei ihan yhtä helposti pystynyt katsoa televisiota kuin vaikka kutoessa. Mutta nopeasti laukku kuitenkin valmistui. Mallissa oli myös tehty kankaasta laukkuun vuori, jonka myös ompelin. Vuori tuo vähän ryhtiä muuten melko vetelälle laukulle. Lisäksi tein vuoreen myös taskun, johon voi laittaa vaikka puhelimen, ettei se pyöri laukun pohjalla kaikkien muiden tavaroiden seassa.

Koska laukku oli ehkä hivenen tylsä, kun oli vain ihan yksi värinen, askartelin puuhelmistä ja renkaista vielä laukkukorun. Tosin kun laukkua olkapäälle sovittelin, alkoi jo vähän ärsyttää laukkukorun helmien kolina, joten voi olla, että koru käytön myötä poistuu laukusta.

Ajattelin ottaa laukun mukaan sunnuntaina alkavalle ulkomaanmatkalle. Se on kooltaan riittävän iso, mutta kuitenkin sopivan pieni mukaan otettavaksi illalla, kun lähtee ulos syömään tai muuten vain ulos. Väri tosin on hieman hankala, mutta taitaa olla kaikkien vaatteiden kanssa sopivasti eri paria. Ehkä sillä ei ole niin väliä.

Oma mysli

Netti ja blogit ovat pullollaan omatekoisten myslien ohjeita. Lähes jokaisesta blogista, jossa vähänkään kirjoitellaan ruokaan liittyviä juttuja, on varmasti julkaistu myös ohje itse valmistettuun mysliin. Tuntuu, että se on vähän kuin must-juttu.

Siispä minäkin olen tehnyt mysliä itse. Ekan kerran kyllä jo ennen kuin edes perustin blogin. Mutta nyt viikolla tein sitä toistamiseen, koska edellinen alkoi olla loppu. Mysli on kiva lisä jogurtin tai viilin kanssa, mutta en sitä kuitenkaan joka päivä syö. Siksi edellinen satsi kestikin näin kauan, lähes 4 kuukautta. Ja hyvänä pysyi kyllä loppuun asti, kun tiiviissä purkissa sitä kuiva-ainekaapissa säilytän.

Myslin teon vaikein vaihe on kaupassa, eli se vaihe, kun pitäisi päättää, mitä mysliin laitetaan. Tämän kertainen sekoitus oli parempi kuin edellinen. Mutta en tälläkään kerralla kirjoittaunut mihinkään muistiin, minkälaisen kuivahedelmä-pähkinäsekoituksen ostin, eli ensi kerralla on tulossa varmaankin taas jonkinlainen uusi sekoitus. Eli siis mysliin laitoin:

• neljän viljan hiutaleita
• kaurahiutaleita
• kauraleseitä
• auringonkukansiemeniä
• kuivahedelmä-pähkinä sekoituksen
• rusinoita
• mausteeksi inkivääriä, kanelia ja vaniljasokeria
• auringonkukkaöljyä
• hitunen hunajaa.

Hiutaleet ja siemenet sekoitin kuhlossa, lisään kaadoin öljyä, mausteet ja hunajan. Sekoitin ja kaadoin uunipellille. Sitten paahdoin sekoitusta uunissa, 175 asteessa n. 15 minuuttia. Välillä vähän sekoittelin. Otin pois uunista ja sekoitin joukkoon kuivatut hedelmät, pähkinät ja rusinat. Ja hyvältähän se maistui jogurtin kanssa, myös vähän lämpimänä. Voin suositella muillekin. Ehkäpä ne kaikki bloggaajat jakaa tätä ohjetta siksi, että se on hyvää, eikä vain in...

Kesämielellä, vesi kielellä...

Kauheeta vauhtia tämä kesä mennä porskuttaa koko ajan eteenpäin. Tuntuu, ettei itte tahdo pysyä perässä ollenkaan! Tai ainakaan tehdä kaikkea sitä kivaa ja jännää, mitä kesällä pitäis (muka) tehdä, kun päivät menee töissä ja illat kotona kotihommissa.

Kesällä on mukava tehdä ruoka kasviksista, kun niitä on kaupassa paljon, ne on tuoreita, kotimaisia ja melko edullisiakin. Tällä kertaa aattelin tehdä pienen koosteen kesän aikana kokkailluista ruoista. Tai niistä muutamasta, jotka on myös tullut ikuistettua.

Ainut makea juttu, joka on päässyt kameralle asti, oli Jannelle tekemäni synttärikakku. Kakkupohja ei oikein uunissa tahtonut kohota, vaan jäi melko littanaksi tapaukseksi. Päätin siis pistää pohjan paloihin ja kasata kakun kulhoon, jolloin siihen saa enemmän kerroksia ja enemmän täytettä. Ja palat voi olla myös epämääräisenmuotoisia ja silti kakku pysyy kasassa.

Ensin vain kelmu kulhoon ja sitten heitellään pohjaa, kostuketta ja täytteitä päällekkäin. Ja sitten kelmut pohjan ympärille ja jääkaappiin vetäytymään. Tämä muhi jääkaapissa ensin 1½ ennen koristelua ja oli siltikin parasta vasta seuraavana päivänä valmiina, eli siis lähes 3 päivän päästä juuri sopivan kostea ja mehevä.

 

Kakun koristeluun en sitten enää kauheasti jaksanutkaan nähdä vaivaa :D Ja raparperihillo on tosiaan sitä hilloa, jota jäi kun aiemmin tein raparperimehua. Vähän lisäsin siihen mössöön tosiaan sokeria ja sauvasekottimella sileytin. Eikä maistunut ainakaan mun mielestä liikaa raparperille!

Seuraava resepti, joka on päätynyt kameralle, on broileri ja kasviksia uunissa. Helppoa ja nopeaa. Ja kasviksia voi vaihdella mieltymysten mukaan. Kaikki vain kerralla samaan pataan. Tällä kertaa tosin ensin paistettiin kanat melko kypsiksi jo pannulla, niihin sai samalla myös vähän väriä pintaan ja lisättiin sitten uuniin vasta vähän ennen muuten valmista. Mutta tämä oli kyllä hyvää. Ja näyttikin hyvältä, kun värit kasviksissa pysyi hyvinä. 

Sitten alkoikin Photoshop temppuilla, joten loput ruokakuvat länttäsin vain samaan kuvaan. Kun en jaksanut tapella sen kanssa kauempaa.

Ensimmäisessä kuvassa on kirsikkatomaati-yrtti lohta ja paistettuja uusia perunoita. Helppoa ja hyvää. Eli maustetaan ensin lohi suolalla ja pippurilla. Pyöritellään kirsikkatomaattilohkot öljyssä kera yrttien, esim. basilika ja timjami ja sitten vain heitetään ne lohen päälle ja laitetaan uuniin. Ja siellä se saa olla n. 20 minuuttia ja se onkin sitten ready to eat!

Toinen kuva on broileri-halloumi-salaatti. Maistoin ekaa kertaa elämässäni halloumia ja sehän oli aika hyvää. Vaikka en kyllä tiedä, maistuiko se oikein muulle kuin suolaiselle :) Vähän paistinpannussa väriä pintaan ja salaatin sekaan, niin hyvältä maistuu. Tai suolaiselta :)

Sitten onkin vuorossa Jannen kokkailua. Eli naudan lehtipihvi (joka ei kyllä kovin ohut lehti tällä kertaa ole, eivät olleet kai jaksaneet tehtaassa sitä kauheasti nuijia) kera kukkakaali-porkkana-sipulimuhennoksen. Tästä totesin, että toisinaan on ihan tyhmä mennä ravintolaan syömään, kun usein kotona saa tehtyä samantasoista ja parempaakin ruokaa kuin ravintoloissa. Ja halvemmalla. Mutta ravintoloissa ei tarvi itte tiskata, jotain plussaa niissäkin siis ;)

Viimeinen ruoka onkin ehkä jollain tapaa vähän eri sarjaa kuin muut - kukkakaali-pinaattikeitto. Eli kukkakaalia, sipuli, purjoa ja pinaattia keitetään kasvisliemi-kerma seoksessa. Sitten sauvasekottimella sileäksi ja eikun syömään. Ohjeessa käskettiin tarjota maitovaahdon kera, joten vaahdotimme siis myös maitoa kaveriksi. Yllättävän hyvää, eikä ollenkaan niin kukkakaalisenmakuista, kuin voisi kuvitella.

Mites teillä, tuliko vesi kielelle?

Louhisaari kahdella tapaa

Kesäkuussa pääsin taas pitkästä aikaa maistamaan Louhisaarta, joka on oikein sopivaa kesäjuomaa. Siitä innostuin itsekin kokeilemaan tuon juoman tekoa. Jannelle juoma oli ennestään tuntematon ja oli hieman epäileväinen sen suhteen, kun kuuli, että se valmistetaan mustaherukanlehdistä. Mutta ennakkoluulosta huolimatta Jannekin piti juoman mausta.

Alkuasetelmat: lehdet, sitruuna ja sokeri. Toisessa pelkät lehdet.

Louhisaari valmistetaan siis mustaherukan lehdistä. Valmistukseen on kaksi eri tapaa ja päätimme kokeilla molempia. Toinen tapa on vähän samankaltainen kuin siman valmistus. Eli huuhdeltujen ja puhtaiden herukan lehtien, sitruunan kuorien ja paljon sekä sokerin päälle kaadetaan kiehuva vesi. Kun seos on kädenlämpöistä, lisätään sekaan pala hiivaa. Juoma jätetään pöydälle vuorokaudeksi, sitten se siivilöidään ja pullotetaan. Säilytetään jääkaapissa ja parin päivän päästä se on juotavaa.

Toinen tapa on ehkä vielä helpompi, se valmistetaan sitruunahapolla. Kiehuva vesi kaadetaan herukan lehtien päälle. Anna jäähtyä hieman ja lisää sitruunahappo. Annetaan lehtien "lillua" vedessä 12 tuntia, poistetaan lehdet ja lisätään sokeri ja kiehautetaan juoma. Sitten pulloihin ja kaappiin.

Oli jännä, miten erilaisia näistä juomista tuli. Ensimmäisellä tavalla tehty juoma muistutti paljon simaa, siinä oli happoja ja maku oli sitruunainen. Värikin oli kellertävän samea. Jälkimmäisellä tavalla tehty juoma oli väriltään kullankeltaista ja maku oli tavallaan hienostuneempi, ehkä myös "tujumpi", eli se maistui paremmin jatkettuna esim. spritella. Vaikea sanoa, kumpiko oli parempaa, koska maut olivat kuitenkin melko erilaiset.

Vasemmalla olevassa juomassa oikeaa sitruunaa ja hiivaa, oikealla oleva tehty sitruunahapolla

Juhannustunnelmia ja slow foodia

Mielestäni juhannusta pitää viettää mökillä, keskellä metsää ja järven rannalla. Säistä ja hyttysistä huolimatta ulkona on oltava edes jonkin verran. Tällaisia juhannuksia takana on jo monta ja toivottavasti vielä paljon edessä.

Tämän juhannuksen kohokohta ei tällä kertaa ollut ukkonen, jonka saapumista porukalla olisimme rannalta seuranneet - ukkonen kun ei vieraillut tänä juhannuksena mökillämme ollenkaan. Seuratuin tapahtuma tällä kertaa oli lauantai-illan slow food, rosvopaisti, jonka valmistelu aloitettiin ja perjantailla vanhan rosvopaistikuopan kunnostamisella. 

Lauantaiaamuna kello 10 sytytettiin kuopan päälle nuotio, jota poltettiiin kahteen asti. Tämän jälkeen kuoppaan kertyneet hiilet siirettiin sivuun ja kuoppaan laitettiin rosvopaisti, joka oli tällä kertaa ihan kunniallisesti kaupasta ostettu porsaan ulkofile. Paisti peitettiin vielä kuumilla hiilillä ja hiekalla ja koko komeuden päälle laitettiin vielä uusi nuotio lämmittämään jo ennestään hyvinkin kuumaa kuoppaa.

Possu oli ollut kelmun sisällä maustumassa jo torstaista asti. Mausteina oli sipulia, valkosipulia, timjamia, suolaa ja mustapippuria. Paisti paketoitiin kunnolla, ensin folioon, sitten märkään leivinpaperiin, sitten märkään sanomalehteen ja lopuksi vielä pari kerrosta foliota. 

Miehet pitivät huolen, että nuotio paloi koko ajan.

Nuotiolla valmistettiin myös lisäruokaa, loimulohta. 

Viiden tunnin jälkeen päätimme, että liha on nyt kypsynyt riittävästi. Puolessa välissä kypsytystä kuoppaan lisättiin myös juuresnyyttejä, mutta paikalle en ehtinyt ottamaan kuvaa, koska olin keittiössä tekemässä salaattia. Foliokääreet kaivettiin pois hiilien ja hiekan alta. Lämpöä tässä hommassa riitti!

 Ja hyvin oli sekä liha että kasvikset kypsyneet! Vähän olisi lihan pintaan ehkä kaivannut ruskeampaa väriä, ehkä pikainen ruskistus pannulla, mutta hyvää se oli! Joku ruokailijoista totesi, että parempaa kuin jouluruoka!

 Lopuksi vielä muutama muu kuva juhannuksesta.

 

Viimeisessä kuvassa on ryhmätyönä virkatut pehmolelut, joka oli yksi tämän juhannuksen kilpailuista.

Kesäpäivä Kangasalla

Ihmisen mieli ja muisti on lyhyt tai ainakin minun omani ovat. Tänään kun lämmintä on vähän yli 10 astetta ja sataa vettä, ei pysty muistamaan tai tajuamaan, että viime viikolla oli hellettä joka päivä! Vaikka helteestä ja auringonpaisteesta muistuttavat edelleen auringosta punoittava niska ja jalka.

Lauantaina vietettiin Jannen kanssa helteiset 5 tuntia Kangasalla Roineen rannalla. Järvessä vesi oli jo niin lämmintä, että siellä pystyi ihan oikeasti uimaan, eikä vain kiljumaan ja haukkomaan henkeä. Eikä rannalla kyllä ilman tuota mukavasti vilvoittavaa vettä olisi pärjännytkään - oli siellä kuitenkin sen verran kuuma! Mukaan pakattiin tietenkin hyvät eväät, riittävästi juotavaa ja luettavaa.

Lounaaksi teimme mukaan broileripastasalaattia, josta tulikin oikein hyvää! Broileria, pastaa, punasipulia, kirsikkatomaattia, paprikaa, sitruunamehua, oliiviöljyä, tuoretta basilikaa ja ripaus mustapippuria, niistä oli tuo uusi ja mukava makunautinto tehty!

Termospullot ovat kätevät keksintö myös kesällä. Tällä kertaa niissä kuljetettiin itse tehtyä jääteetä, joka maistui yllättävän paljon kaupan jääteelle! Ehkä hivenen kitkerää oli tee, eli ensi kerralla täytyy laittaa joko vähän enemmän vettä tai vähän vähemmän teelehtiä!

Uimisen ja syömisen lomassa aika kuluikin mukavasti lueskellen kirjaa ja lehtiä.

Kesäkuun helteissä, huhhuh!

Onpas ulkona lämmintä, ihan kuin kesällä! Viikonloppuna oltiin kotona Kurikassa, josta sain matkaani mukaan raparpereja. Koska Janne ilmoitti, ettei ole kovin suuri raparperin ystävä, päätin tehdä niistä mehua, koska joutuisin muuten itse syömään piirakat ja muut herkut, joita olin ajatellut raparperista tehdä. Oikeastaan raparperimehu onkin kyllä parempi juttu näillä helteillä kuin piirakat.

Mehun tein vanhalla ohjeella, jolla olen siis ennenkin tehnyt mehua. Se on hyvin helppo. Tähän mehuun kannattaa käyttää kaikkein punaisimpia raparperejä, joilloin mehustakin tulee kauniin punaista.

Raparperimehu

1 l raparperin paloja

½ l vettä

1 dl sokeria

1 tl vaniliasokeria

n. 1 dl sitruunan mehua

1. Pilko raparperit ja laita ne veden kanssa kattilaan. Anna keittyä hiljalleen puoli tuntia.

2. Siivilöi mehu toiseen kattilaan. Kannattaa vähän painella keittyneitä raparperejä, koska mössöstä irtoo aika paljon vielä nestettä.

3. Lisää mehuun sokerit ja laita vielä hetkeksi pienelle lämmölle hellalle, jotta sokerit imeytyvät.

4. Lisää sitruunan mehu. Jäähdytä ja pullota.

Valmista mehua tulee puolisen litraa. Itse tykkään mehusta hieman laimennettuna ja jäiden kanssa. 

Mehustahan jää jäljelle vielä epämääräisennäköistä raparperimössöä, jota ei kannata heittää pois. Itse tein mössöstä sileämpää sosetta sauvasekottimella ja lisäsin siihen vielä sokeria. Ajattelin käyttää tämän raparperisoseen ensi viikolla synttärikakkuun. Siitäkin huolimatta, että synttärisankari ei ollutkaan raparperin ystävä. 

Tänä kesänä ei ainakaan tule lukemisesta pulaa, siitä pitää huolen työpaikka etuna saatavat Sanoma Magazinen lehdet. Kohtahan voinkin alkaa pyörittää omaa lehtikirjastoa ja lainata haluaville lukemista. Ehkä jopa lahjoittaa lehtiä eteenpäin!

Leijona-neule

Pääsiäisenä käytiin Jannen kanssa Veljekset Keskisellä mökiltä päin. Meidän perheellä on mökki Ähtärissä ja mökkimatka kotoa Kurikasta menee Tuurin kautta, joten käynti Keskisellä kuuluu mökkeilyyn. Eikä mökiltäkään ole Keskiselle kuin vajaan puolen tunnin matka. Mutta niin, sieltä Keskiseltä sitten tein tavanomaisesti suuret ja mahtavat ostokset: vähän karkkia ja lankaa. Lanka oli halpaa ja väri oli ihan mun, joten ei tarvinnut kauaakaan harkita, ostanko vai enkö!

Lanka on Novitan Jussi-lankaa, joka on koostumukseltaan samanlaista kuin 7 veljestä lankaa, eli mukavan pistelevää ja lämmintä. Ainakin kun sen vain  t-paidan päälle veti illalla asunnossamme, jossa oli lämmintä vain 26 asetetta. Malli on Novita-lehdestä, syksy/2005. Tosin vähän taas muokkailin ohjetta itselle sopivammaksi, tein paidasta vähän pidemmän ja vähän yritin sitä muotoilla, ettei se olisi vain pötkö. Ja ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä poolokaulus, mutta en ole kovin suuri poolopaita-fani, varsinkaan villapaidoissa.

Paita oli myös melko nopea neuloa, koska vain etuosaan tuli kuviota. Pääasiassa jääkiekon MM-kisoja katsoessa tätä neuloinkin, joten ei ihmekään, kun valmistui nopeasti. Aika jännittäviä oli osa peleistä! Mertarannan selostuksen tahtiin myös heilui puikot. Ajattelinkin tätä nyt kutsua Leijona-neuleeksi, ihan vain MM-kullan kunniksi.

Mutta taidan laittaa paidan kuitenkin vielä kaappiin ylähyllylle, sitä ei ihan hetkeen taas tarvita!