Nukkuva lapsi on suloinen näky.
Mutta nukuttaminen on maailmankaikkeuden rasittavin, ärsyttävin, kiukuttavin,
hermostuttavin, turhauttavin, tympein ja puuduttavin homma! Ainakin jos lapsi
vain karjuu, on yliväsynyt ja levoton tai muuten vain ei nukahda. Silloin pinna
kiristyy ja helposti.
Isosisko oli varsinkin vauvana huono nukahtaja. Hän vaati läheisyyttä
ja nukkuikin mieluiten sylissä ja heti sänkyyn siirrettyä havahtui hereille. Liikkuviin
vaunuihin nukahti, mutta usein heräsi, kun vaunut pysähtyivät. Ja kauhulla
muistan sen tytön ensimmäisen helatorstain, josta alkoi päiväunet sucks! – vaihe
ja vaunuissa hän vain karjui vaunuissa, eikä suostunut nukahtamaan helpolla.
Vanhempana nukahtajana hän vaati vanhemman vierelleen tai ainakin
käden, jonka kämmenselkää sai nipistellä välillä kipeästikin. Ja miten (kirjaimellisestikin)
puuduttavaa on roikottaa kättään pinnasängyn reunan yli tai mutkitella kätensä
pinnojen välistä, että lapsi saa tarvitsemansa turvan nukahtamiseen.
Jossain vaiheessa laskinkin, montako tuntia viikosta meni aikaa lapsen
nukuttamiseen. Mutta onneksi en tuota lukua enää muista ja vielä suurempi onni,
että tuntimäärä on siitä pienentynyt. Onnekseni Pikkusisko on (ainakin
toistaiseksi…) helppo nukahtaja, päiväunillekin usein riittää, että siirtää
kärryt ulos ja hän nukahtaa sinne yksin. Mahtavaa!
Mutta yhden asian olen hoksannut viettäessäni lukemattomia tunteja
pimeässä makuuhuoneessa, nipisteltävänä ollessani ja seiniä ja digitaalista
kelloa tuijottaessani. Nimittäin digitaalisessa kellossa tunteja ja minuutteja
erottava kaksoispiste vilkkuu sekunnin välein! Vai oliko tämä jo kaikkien tietämä
asia? Eikö loistava ahaa-elämykseni saanutkaan odottamaani hurraa-huutoa ja
ihastelua?
Hei joo, vastaavissa tilanteissa oon huomannut saman! On vähän tullut laskettua... 😄 Laskin myös jumppapallolla pompotellessa, että saanko pompoteltua tasan sata pomppua minuuttiin. Onneksi rintaraivarilapsen kanssa oli monta mahdollisuutta yrittää. 😂
VastaaPoista