Banaanimuffinit

Aikani tuijoteltuani ja haisteltuani ylikypsänä löyhkääviä, mustia banaaneja, siirsin ne tiskipöydälle odottamaan bioroskikseen päätymistä. Mutta sitten päätinkin antaa niille vielä uuden mahdollisuuden ja pyöräytin niistä banaanimuffinit. Ja aika hyvät sellaiset, vaikka itse sanonkin. Mukavan kuohkeita ja meheviä, ei liian makeita, mutta sopivan maukkaita. Ja ovat vielä seuraavanakin päivänä pehmeitä.

Koittakaapa tekin, jos banaanin kypsytys on mennyt taas vähän yli sielläkin! Ohje on helppo, eikä tarvitse edes sähkövatkainta

3 hyvin ylikypsää banaania

1 kananmuna

75 g sulaa rasvaa

2 dl sokeria (laitoin puolet tavista, puolet fariinia)

1 tl vaniljasokeria

3,5 dl vehnäjauhoja (laitoin 2.5 dl vehnää, 1 dl täysjyvävehnää)

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

½ tl suolaa

1 tl kanelia

rouhittua tummaa suklaata

1.       Muussaa banaanisoseeksi ja sekoita siihen kananmuna, rasva ja sokerit. Sekoita tasaiseksi.

2.        Sekoita keskenään kuivat aineet ja yhdistä seokset. Sekoita tasaiseksi.

3.       Rouhi suklaa ja sekoita se lopuksi taikinaan.

4.       Laita muffinivuokiin ja paista 175 asteessa noin 12-15 minuuttia.

Noin helppoa ja herkullista! Tämä olisi varmasti myös sellainen helppo resepti lasten kanssa leivottavaksi.

Pääsiäismunaennustuksia

Pääsiäismunien yllätyksistä voi tehdä kivoja ennustuksia tulevalle vuodelle. Vai mitäs sanotte näistä kahdesta, vuoden takaisen pääsiäismunan sisuksista löytyneistä leluista? Keltaista autoa ei meidän pihassa tosin ole, eikä edes Volkswagenia, mutta toinen auto kuitenkin. En olisi sellaista meille vielä vuosi sitten kuvitellut.

Toinen yllätys on muorin ja tyttären yhdessä avaamasta munasta, muistaako muori vielä? Sisältä löytyi siis pieni tyttö. Vuosi sitten tämän yllätyksen avaaminen sai aikaan vihjailut vauvasta ja niinhän siinä kävi. Tiistaina meidän toinen tyttö päätti syntyä, vähän yllättäenkin 8 päivää ennen laskettua aikaa ja niin olemme tämän pääsiäisen saaneet viettää kahden suloisen pääsiäistipusen kanssa. Ehkä vähän rauhallisemmin ja enemmän omaan läjään kuin alun perin oli suunnitelmissa, mutta oikein mukava pääsiäinen kuitenkin. Auringonpaisteen ja lumisateen vaihtelua olen ihaillut vain ikkunasta, pääsiäissuklaatakin syönyt varsin kohtuudella. 

Vielä joudutaan jännittämään, toteutuuko viimevuoden munista kolmaskin ennustus ja Kalpa voittaisi Suomen mestaruuden jääkiekkoliigassa :)

Noin 700 grammaa kirjoneuletta

Innostuin tekemään kirjoneulesukkia. 

Kaivelin lankalaatikoiden kätköistä kaikki pikkuiset lankakerien jämät ja lajittelin ne väreittäin. Näistä valitsin omaa silmää miellyttäviä väriyhdistelmiä sukkia varten. Kuviota hahmottelin valmiiksi paperille, ihan vain sellaisia helppoja, joissa langankiertoa ei tulisi kuin kolmen silmukan verran ja kuvioiden silmukkamäärä oli jaollinen puikolla olevien silmukoiden määrällä. Osan kuvioista keksin matkan varrella. Sukkia kudoin samaa matkaa, aina pätkän toista ja seuraava saman verran ja vähän pidemmälle. Tuntui, että työ eteni nopeammin, kun sai lähes samaan aikaan molemmat sukat valmiiksi.

Jäin koukkuun ja tein neljät sukat. Taidanpa tehdä vielä viidennetkin.

Teknistä tietoa sukista, puikolla silmukoita varressa on 60, puikon koko on 3 ja lanka Novitan 7 veljestä. Varren resoria ja kantapäätä varren kavensin kaikista 4 silmukkaa ja sukkaosa on tehty siis 56 silmukalla. Omalla neulontakäsialalla tämä oli toimiva määrä, sopivan löysät, muttei liian, eikä kuviot kiristä. Suurimmat sukat on kooltaan lähempänä 46 ja pienimmät noin 39. Lankaa yhteen sukkapariin meni n. 160 grammaa, koosta riippuen. Ja vielä mielenkiintoinen tieto, jonka laskin, langanloppukeriä kului yhteensä 270 grammaa ja uusia, isoista keristä otettua lankaa (jota käytin päävärinä resoreissa ja kantapäissä) kului 390 grammaa.