Lähtölaskenta

Se on nimittäin nyt alkanut! Siis lähtölaskenta. Onhan siitä jo kauan puhuttu ja toivottu, mutta tämä kevät oli oikeasti se kevät, kun pesin viimeisen kerran ikkunat tässä asunnossa! Aika hurjaa. Ja vähän kurjaakin. Mutta tiedän, että se johtuu vain siitä, että tuttu ja turvallinen tuntuu aina paremmalta, tutummalta vaihtoehdolta kuin uusi ja jännittävä tuntematon.

Täällä on asuttu kohta jo 9 vuotta ja 9 kuukautta, niin onkos se ihme, jos paikat ovat tulleet tutuiksi, osa myös tärkeiksi. On oma vakkarikauppa, lemppari maisema-ajelureitit, vakio pyöräreitti keskustaan tai entisille kouluille, perinteeksi muodostuneet marjapaikat, parhaiksi koetut uimarannat ja tärkeimmät retkipaikat. Tämän saman tien varressa olen asunut 8,5 vuotta, joten on nämä lähimaisematkin tulleet tutuiksi ja tällä hetkellä tuntuu, että tärkeiksi, kotoisaksi. Vaikka eihän nämä kerrostalolähiön maisemat kovin kummoiset ole.

Asuntokin tuntuu yhtäkkiä muka ihan ookolta, vaikka eihän tämä sitä ole ollut pitkään aikaan. Meillä on vain liikaa tavaraa ja asunnossa liian vähän tilaa! Mutta toki nyt kevään vihertyessä maisemat ikkunasta näyttävät taas näteiltä. Tai ainakin ne ikkunasta näkyvät puut ja nurmikot.

Mutta onneksi tiedän, että kun lähtee, pääsee liikkeelle ja asettumaan aloilleen, alkaa myös uusi ja tuntematon kiinnostaa. Ja varmasti myös innostaa tutustumaan, löytämään uudet marjapaikat, lempi maisemat ja suosikki ravintolat. Aikansa se ottaa, ja ehkä kiintymyksen huomaa vasta sitten, kun on aika vaihtaa maisemaa - niin kuin tässäkin tapauksessa.

"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."