Juhannuksen juhlintaa

Keskikesän juhlaa vietettiin jälleen perinteisin menoin Ähtärissä mökillä koko perheen voimin. Ohjelmassa oli valokuvaus-, suklaiden-, lintujen- ja lehtientunnistuskilpailut, älypelien ratkomista, saunomista, uimista ja paljuilua. Ja tietenkin ulkoilua, hyttysen syöttinä olemista ja grillausta ja syömistä.

Juhannuksen ruokateemana oli tänä vuonna baari. Oli makkarabaari, salaattibaari, jäätelöbaari ja hampurilaisbaari. Ja sunnuntaina tietenkin jämäbaari eli kaikki loput, mitä jääkaapista löytyy.

Ja mitä olisi juhannus ilman auringonlaskun kuvaamista. Janne totesikin, että mun juhannuskuvista yli puolet oli auringonlaskusta. Mutta kun se on aina yhtä upean näköinen, että sitä on ihan pakko päästä kuvaamaan. vaikka eihän se tietenkään kuvissa näytä ollenkaan yhtä hienolta kuin livenä. Mutta kuvia katsoessa hyttyset syö vähemmän.  

Päivänkakkaroita

Pellollinen päivänkakkaroita, lempeä ilta-aurinko ja kamera. Lopputuloksena 51 valokuvaa päivänkakkaroista edestä, takaa, alta ja päältä. Mutta kun ne näytti niin hyvältä sinistä taivasta vasten, niin oli pakko kuvata aina vain enemmän. Ja olisin jatkanut vieläkin pidempään, ellei sauna olisi ollut valmis. Mutta oli sekin mukavaa, siis saunominen mökkisaunassa ja uinti pienessä lammessa. 

Näin kesäisin taidan kyllä olla kesäihminen. Tai ainakin aurinkoisina viikonloppuina, kun saa vain olla ja nauttia!

Neuletunika vai tyynynpäällinen?

Kas siinäpä pulma! Novitan lehdestä bongasin kivannäköisen neuleen, johon hankin langat ja aloin innoissani sitä neuloa. Mietin kyllä heti alusta alkaen, että näyttääköhän lopputulos minun päälläni yhtä kivalta kuin lehden mallin päällä. Epäilyistä huolimatta ostin langat ja aloin neulomaan. Ohje oli tosi helppo. Neulottiin vain kaksi suorakaiteenmuotoista palaa, jotka sitten ommeltiin yhteen ja jätettiin aukit päälle ja käsille.

Ja niinhän siinä kävi, että lopputulos oli se, mitä olin alusta asti miettinyt. Tunika ei ollut ehkä se paras malli minun vartalolleni, vähän kuin säkin olisi vetänyt päälle. Ehkä asia olisi korjaantunut, jos olisi laittanut vyön... Jo neulonta vaiheessa mietin neuleelle vaihtoehtoisia käyttötapoja ja päädyin sohvatyynynpäällisiin. Nyt en sitten kuitenkaan osaa päättää, tulisiko minun kuitenkin käytettyä neuletta tunikana vai olisiko se parempi tyynynä.

Tämä on kyllä helppo ja nopea neuloa, itse voi määritellä halutun leveyden ja pituuden ja sitten vain oikeaa neuletta etu- ja takakappaleet. Tai vaikkapa pyöröpuikoilla tehtynä.

Ehkäpä annan ajan kulua ja jonkin ajan päästä huomaan, olenko käyttänyt tunikaa ainoastaan kotona vai kehtaanko lähteä se päällä ihmisten ilmoille.

Taidan päätyä tähän ratkaisuun...

Näkisin tässä hyvän markkinaraon yritykselle, joka valmistaisi lehtien neule- ja ompeluohjeet monessa eri koossa, jolloin vaatteita voisi käydä etukäteen sovittamassa jossain ja sen jälkeen tehdä päätöksen, mikä malli sopii itselleen ja mitä mihin ostaa tarvikkeet ja mitä malleja tekee. Vaikka nyt onkin muodissa itse käsillä tekeminen, kuten neulominen ja ompelu ja samalla myös vältetään ostamasta kehitysmaissa valmistettuja vaatteita, en usko, että kovin ekologista on myöskään se, että ostetaan lankoja ja kankaita, joista valmistetaan jotain sellaista, jota ei sitten kuitenkaan ikinä käytetä.

Vihertävä parveke

Pari viikkoa sitten ostettiin Ikeasta hylly parvekkeelle kukkia ja muita kasveja varten. Halusin hyllyn, joka olisi puinen ja edullinen, joten Ikea oli varma valinta tuollaisen hyllyn etsimiseen. Tämä Albert-hylly oli juuri sellainen, kuin olin toivonut eli puinen ja halpa, se on mäntyä ja maksoi 9,99€. Ennen tavaroiden paikoilleen asettamista, lakkasin sen puulakalla, jotta se kestäisi paremmin ympärivuotisen seisoskelun ulkona.

Nyt tuo hylly alkaakin olla jo melko täynnä erilaisia vihertäviä kasveja. Kasvien kasvamista on mielenkiintoista seurata. Tuntuu, että salaatti varsinkin kasvaa huimaa vauhtia, kun taas yritit ovat vähän hitaita. Timjami varsinkin on hyvin hentoinen ja laiska kasvamaan. Pitäisiköhän niiden kasvua vähän avittaa lannoituksella... Viime viikkoina on toisaalta ollut vähän viileämpää keliäkin, että ehkä sekin on osaltaan vaikuttanut kasvien kasvuvauhtiin. 

Jännittävää on nähdä, kasvavatko kasvit niin paljoa, että niitä oikeasti pääsee hyödyntämään myös keittiössä!

Muutamaan ruukkuun kylvin myös kesäkukkia. Löysin laatikostani ainakin pari vuotta vanhan siemenpussin. Hyvin siemenet ainakin ovat alkaneet itää, katsotaan, jäävätkö kasvit pelkästään vihreiksi vai tuleeko niihin kukkiakin. 

Ruokaaruokaa…

Viime aikoina en ole saanut oikein muuta aikaiseksi kuin ruokaa. Tai ainakaan muuta ei ole juuri tullut kuvailtua. Joten esitelläänpä tällä kertaa kuvin, millaisia uusia reseptejä sitä on tullut kokeiltua!

Eväsleipien väliin laitettiin tällä kertaa mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa ja paahdettiin. Toimii!

Kahdenlaista salaattia on tullut myös tehtyä, perinteistä fetasalaattia ja yllättävän hyvää lohi-perunasalaattia Pirkka-lehden reseptillä. Voin suositella kokeilemaan tätä ohjetta. Tuo oli tuommoinen vähän ruokaisampi salaatti ja kastike toi siihen mukavan lisän.

Sitten tehtiin myös nacholautanen. Joko maistuisi myös Kanadan matkan tytöille nacholautanen? Voin kyllä sanoa, että Janne oli tuosta loppujen lopuksi enemmän innoissaan kuin minä, se söi sitä aika paljon enemmän kuin minä, mulle riitti pienempi annos. Johtui ehkä eräästä tapahtuneesta Kandassa: Kolme vuotta sitten olimme luokkaretkellä Kanadassa ja tyttöjen kanssa tilattiin ravintolassa pientä syötävää, eli pari nacholautasta. Reissu oli vasta alullaan, joten emme vielä tienneet, että tuolla mantereella kaikki on suurta ja meille viidelle olisi riittänyt hyvin yksikin annos. Vaikutti siltä, että annokseen oli kasattu sellainen 400 g pussi nachoja ja päälle vielä täytteet, salsaa, juustoa, sipulia, tomaatti ja vaikka mitä muuta. Oli aika tukeva olo sen ruokailun jälkeen ja voin kertoa, että aika paljon kyllä jätettiin…