Puoli vuotta on pitkä aika, mutta se on mennyt nopeasti. Tyttömme on
tänään puolivuotias pirpana, joka pyörii pitkin lattiaa, innostuu saadessaan
paperia, jonka voi tuhota, nauraa, kiljuu ja hymyilee, haluaa kaiken käsiinsä
ja maistaa kaikkea. Tämänhetkinen suosikki imeskeltävä on työtuolin metalliset
jalat. Hän syö jo reippaasti perunaa, kukkakaalia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa,
vielä reippaammin luumua, persikkaa, banaania, ruusunmarjaa ja päärynää.
Iltapuuron aikaan usein vähän kiukuttaa. Mutta maito maistuu edelleen aina. Kaksi
pientä alahammasta eivät onneksi ole olleet kovin suuressa käytössä vielä.
Päiväunet nukutaan rattaissa, kolmesti tai neljästi päivässä,
pisimillään 1,5 tuntia putkeen, useimmiten 30 - 40 minuutin pätkissä. Öisin
herätään syömään pari kertaa, mutta usein herätään kerran ennen puoltayötä
vähän kiljumaan ja kääntymään vatsalle. Aamut alkavat joskus jo ennen
seitsemää, usein puoli kahdeksan aikaan, mutta onneksi syötöllä uinahdetaan
vielä yhdeksi pätkäksi. Osaa jo nukahtaa itsenäisesti vaunuihin ulos, jos on
sillä tuulella. Toisinaan kaipaa apua ja hyssyttelyä paljonkin. Iltaisin osaa
myös nukahtaa itse sänkyynsä, mutta vaatii kuitenkin rauhoittelua, toisinaan
enemmän. Harmi, että näihin rauhoittelu hommiin tällä hetkellä kelpaa vain
äiti. Isä saa aikaan totaalisen raivostumisen.


Tyttö osaa ilmaista tunteitaan, erityisesti harmistumista tai
erimielisyyttään. Kun lattialla oleminen ärsyttää, ei huvita nukkua tai on
nälkä, kitistään, ulistaan ja huudetaan. Onneksi lattialla viihtyminen on
lisääntynyt, kun tyttö viime viikolla oppi mönkimään eteenpäin ja nyt leluja ja
suuhun pantavaa voi etsiä paljon laajemmalta alueelta. Ja äidin on aika miettiä
alatasoissa oleville tavaroille uusia sijoituskohteita. Autossa voi matkustaa
ainoastaan silmät kiinni. Hereillä oltaessa tekee usein mieli kiljua ja huutaa.
Silloin ei auta muu kuin pysähtyä ja pitää pieni breikki, jonka jälkeen jaksaa
taas huutaa paremmin.
Suuremmissa porukoissa hän on hiljaisempi tarkkailija, joka hymyilee
kaikille ja vähän kikattelee. Eniten kiinnostavat muiden pienten liikkeet, oli
sitten kyse lapsi tai koira, niitä seurataan tarkasti. Mutta kotona, varsinkin
aamuisin juttua riittää, toisinaan myös yöaikaan, kun muut haluaisivat nukkua.
Sellaista on puolivuotiaan tytön elämä tällä hetkellä, niin erilaista
kuin muutama kuukausi sitten. Toisinaan parhaaksi kaveriksi kelpaa omat
varpaat, joskus ei kiinnosta mikään, paitsi äitin kännykkä tai kaukosäädin.
Leikkimatto on jo vähän turha, koska siellä ei kuitenkaan pysytä.
Puolivuotias äiti on jotakuinkin tottunut nukkumaan yönsä pätkissä ja
havahtuu 5 minuuttia aiemmin hereille kuin pinnasängystä alkaa kuulla ähinää,
vaikka se tapahtuukin joka yö eri aikaan. Toisinaan hän myös onnistuu
nukahtamaan lähes heti, kun saa päänsä tyynyyn. On huomannut, että kun syö
säännöllisesti, myös pinna pitää paremmin, vaikka viimeisten kuukausien aikana
pinna onkin kiristellyt paljon. Äidin pitäisi oppia rentoutumaan. Äiti kaipaa
omaa aikaa sekä yksin että isän kanssa. Joka päivä äiti on ihmeissään, miten
tämä pieni ihminen saa aikaan hänessä niin monenlaisia tunteita yhden päivän
aikana, ihastuksesta myös niihin ärtymisen tunteisiin.
Puolivuotias isä pääsee ensiviikolla työisästä kokopäiväisen isän
rooliin, kun neljän viikon kesäloman jälkeen on kotona vielä kaksi viikkoa
isyyslomalla. Äidilläkin taitaa olla mahdollisuus pieneen lomailuun!