Mielikuvituksen temput

Tässä taas päivänä eräänä sain todistaa, miten mielikuvitus on kiva lisä värittämään maailmaa, mutta myös aiheuttaa turhia huolia.

Katselin työhuoneeni ikkunasta ulos. Pihalla oli perinteinen marraskuukeli, pimeää, sateista, tuulista ja kylmää. Autoja meni tiellä suuntaan ja toiseen, välillä meni ohi pyöriä ja muutamia jalankulkijoita.

Tien vieressä, pyörätiellä huomasin seisoskelevan kaksi ihmistä. Pienen etäisyyden päässä toisistaan, toisella oli takin huppu päässä ja kädet syvällä taskuissa ja toinen näytti muuten vain ”epämääräiseltä”. Siinä ne vain seisoivat, vaikka keli oli kamala olla ulkona. Seisoivat ja katselivat välillä ympärilleen.

Aloin jo miettiä ja katsella itsekin ikkunasta ulos, että missä räjähtää ja koska. Tyypit kun olivat seisseet siinä jo tovin ilman mitään järkevää syytä. Mieleeni tuli heti maailmalla tapahtuneet terrori-iskut ja itsemurhapommitukset, jotain hämärää piti näissäkin seisoskelijoissa olla, kun vapaaehtoisesti seisovat tuommoisessa ilmassa kauan aikaa pihalla.

Kunnes näkökenttääni osui merkki, bussipysäkki. Ja kohtahan se paikallisliikenteen bussi pysäkille ajoi ja seisoskelijat pääsivät kyytiin.

Hanki sinäkin vilkas mielikuvitus, eikä ole enää ikinä tylsää!

Havainnekuva tilanteesta.

Että semmonen marraskuu!

Aika hiljaista on ollut, niin täällä kuin kameran muistikortillakin. Mutta se on aika yleistä näin marraskuussa. Lähes joka vuosi, jos katselen tietokoneen valokuva-albumeja, marraskuussa on kuvattu kaikkein vähiten. Ja syykin on ilmiselvä, koska marraskuu. Vähän valoa ja paljon pimeää eli tärähtäneitä kuvia ja vähän innostusta kuvata. Tällä kertaa kortilla komeilee yhden metsäretken kuvat, muutamia kuvia pikkujouluvalmisteluista ja isänpäivän tärähtäneitä potretteja lapsesta ja isästä. Siinäpä ne. Ei paljon muille kerrottavaa tai edes mitenkään taiteellista ja ihanaa.

Mutta josko vaikka lähestyvä joulu ja siihen liittyvät valmistelut ja koristelut saisivat taas kuvausinnon viriämään ja palaamaan taas innokkaammin tänne kertomaan kuulumisia ja esittelemään aikaansaannoksia!

Äidin vapaapäivät (töistä)

Pidin kaksi vapaapäivää töistä. Ja päätin olla yksin kotona, tyttö saisi mennä hoitoon ja mies töihin. Nauttisin pitkästä aikaa siitä, että saisin olla kotona yksin useamman tunnin ja tehdä mitä huvittaa. Ja mitäkö olen tehnyt? Tässä muutama, mitä nyt nopesti ajateltuna tulee mieleen:

-          pessyt kylppärin seinät

-          pessyt kolme koneellista pyykkiä

-          tyhjännyt tiskikoneen

-          siivonnut ja imuroinut talon kaikki huoneet

-          tyhjännyt ja täyttänyt tuulikaapin rommakaapin

-          pessyt tytön pehmolelut

-          tuulettanut matot, viltit ja villataljat

-          laittanut valokuvia albumiin vuoden verran (1,5 vuotta odottaa vielä laittamista)

-          käynyt kaupassa

-          nauttinut kahviseuraksi ostetut croissantin ja colan pikavauhtia

-          ihastellut auringonpaistetta ja kuvannut kukkia

-          tehnyt munatonta makaronilaatikkoa

 

Nyt tekemislistalla mielessä olisi vielä yhden romukaapin läpikäyminen, lattioiden pesu ja iltaruoan alkuvalmistelut. Mutta toisaalta, listalla voisi oikeastaan olla puolikkaan villasukan teko, jalkakylpy ja ehkä noin 50 sivua kirjaa. Hmm… kumpikohan lista voittaa?