Kesähaikeus

Pienenä olin kova ikävöimään, varsinkin etukäteen ikävöiminen oli minun juttuni ja on vieläkin. Muistan, kuinka monesti pakkasin laukkuani, olin lähdössä leirille tai yökylään, ja itkin jo valmiiksi ikävääni tai pelkoa siitä, että tulee ikävä. Ja miten monesti sitten päätinkin tuon etukäteisikävän vuoksi olla lähtemättä, vaikka laukku olikin pakattu. En vain päässyt yli ikävästä.

Tällä hetkellä ikävöin kesän loppumista. Syksy on jo näkyvissä, ilmassa tuoksuu syksy, puimurit valtaavat viljapellot, pihlajanmarjat punertavat ja linnut muuttavat etelään ja pääskyset hiljenevät. Ehkä syksy on vähän jo mielessäkin, vaikka haluaisin kesän vielä jatkuvan. Miksi aina kesän päättymistä ikävöidään, miksei minkään muun vuodenajan? Syksyhän on kaunista aikaa, ainakin alkusyksy. Ilma on raikasta, luonto vaihtaa väriä ja punertuu kauniisti. Ja eilen tunnistin halun lähteä metsään retkelle, sitä ei ole ollut koko kesänä. Nyt metsä näytti niin houkuttelevalta, kun autolla huristelimme maanteitä pitkin.

Asennekysymyshän tämäkin vuodenajan vaihtuminen on. Eikä se kesä vielä ole ohi, helteet vain. Jannehan on lomalla vielä puolitoista viikkoa, ties vaikka lähtisimme jonnekin reissuun vielä!  

"Lahjakkaat muumipeikot ovat usein rauhattomia. Siksi minäkin ikävöin yhä uusia paikkoja ja uusia tuttavuuksia."   – Muumipappa

 

Hellettä paossa

Olimme taas reilun viikon poissa kotoa, pakoilimme hellettä mökillä. Ja nimenomaan hellettä sisätiloissa. Tänään tultiin taas sivistyksen pariin ja huh, mikä ihana, tunkkainen ja kuuma ilma tulikaan kotiovella vastaan. Ja heti kummasti alkoi ahdistaa tämä laatikkoelämä liikenteen ja ihmisvilinän keskellä. Jannella loppui kesäloma, mutta heti perään jatkuu parin viikon isyysloma. Eli jos oikein alkaa ahdistaa, vielä on muutama viikko aikaa karata kotoa.

Nyt pyykkivuoren ja nurkissa lojuvien tavarakasojen kimppuun. Pää taitaa olla yhtä sekaisin kuin asunto ja olo yhtä levoton kuin pyykkikoneessa pyörivät pyykit. Ja muka tänä aamuna mökiltä lähtiessä oli rento fiilis. Ehkäpä sillä ympäristöllä on oikeasti vaikutusta myös mieleen. 

Ja vinkki tulevasta, ilokseni pääsin mukaan Buzzadorin Vanish-kampanjaan, joten tarkoitus olisi myös selättää tahroja ja kertoa teillekin tahran poistovinkkejä! Onko teillä ehdottaa jotain supervaikeaa tahraa selätettäväksi?

Vaunuverho

En halua aloittaa tätä perinteisesti, että mä en ikinä voita, kunnes… Aloitan, että viimeisen puolenvuoden aikana olen miettinyt monesti, onko vaunuverho tarpeellinen, vai ainoastaan rahastus mielessä keksitty tarvike, joita tietoisesti valmistetaan ihanan söpöissä ja värikkäissä kankaissa, jotka houkuttelevat ostamaan sellaisen omankin vauvan vaunuihin.

Tähän asti olen ollut sitä mietä, että pärjäämme loistavasti ilmankin vaunuverhoa. Harso, huivi tai pyyhe, hätätapauksessa vaikka kangaskassi yhdessä pyykkipoikien kanssa toimii myös hyvin vaunujen pimentäjä, suojaa auringolta ja tuulelta ja on näköesteenä tarkkailija vauvalle, joka ei malta nukahtaa.

Lindiz järjesti Tutipuu-blogissaan arvonnan yhteistyössä PikkuPikkaraisen nettikaupan kanssa. Arvonnassa voittaja voitti itse parhaimpana pitämänsä tuotteen yrityksen nettikaupan valikoimasta. Minäkin selailin innoissani kaupan tuotteita ja ihastuin moneenkin, mutta lopulta päädyin vaunuverhoon. Ehkä se kuitenkin olisi tarpeellisin ja sellaista ei ole. Ja kas kummaa, onnetar suosi tällä kertaa minua! Ja nyt meidänkin vaunuja koristaa suomalaisten äitien tekemä iloinen pöllökuosinen vaunuverho. Ja onhan se paljon nätimpi katsella kuin nukkainen harsoliina ja pyykkipojat.