Tampereen seudun retkeilykohteet, osa 8

Vielä on jäljellä muutama tuttu ja hyväksi havaittu retkeilyyn soveltuva kohde Pirkanmaalta esittelemättä. Tällä kertaa on vuorossa Siikaneva,  joka sijaitsee Ruovedellä. Siikanevaan tutustuin jo opiskeluaikana, kun retkeilimme siellä opettajamme kanssa ja tutustuimme erilaisiin suotyyppeihin ja soiden rakenteeseen.

Tampereelta Siikanevalle on matkaa vajaa 70 kilometriä. Mielestäni alueella kannattaa retkeillä erityisesti loppukeväästä tai syksyllä. Näinä ajankohtina suoluonto on elävimmillään ja värikkäimmillään, keväällä kukinnan vuoksi, syksyllä ruskan. Suot ovat myös useiden lintujen elinalueita ja kevät ja syksy ovat niille myös vilkkainta aikaa, keväällä aloitellaan pesintää ja syksyllä valmistaudutaan muuttoihin.

Siikaneva on Metsähallituksen ylläpitämä ja hoitama retkeilykohde, joka on virallisesti soidensuojelualue. Tämä on hyvä huomioida alueella liikuttaessa. Alueella tehdään myös tutkimuksia ja sitä käytetään myös opetuskäytössä.

Jos pitää pitkospuilla kävelemisestä, silloin Siikaneva on suorastaan pakollinen retkikohde, sillä Siikanevan reitti kulkee pitkälti juuri pitkospuita pitkin soiden poikki metsäsaarekkeesta toiseen. Siikanevalla kiertää kaksi reittiä, pidempi ja lyhyempi. Pidempi reitti on 10 kilometriä ja lyhyempi 2,5 kilometriä. Molempien reittien varrella on taukopaikaksi sopiva nuotiopaikka.

Vaikka reitti kulkeekin paljon suoalueilla, ei tuo pidempi 10 kilometrin lenkki ole vain tasaista tallaamista. Metsäsaarekkeet, joihin polku soilta humpsahtaa, ovat paikoin hyvinkin jyrkkärinteisiä, joten reitillä on siis luvassa myös nousuja ja laskuja.

Itse tykkään kiertää reitin vastapäivään. Tällöin nuotio- ja taukopaikka tulee vasta reitin loppupuoliskolla ja myös pahimmat nousut ja laskut on jo selätetty.

Metsäsaarekkeissa kasvaa paikoin hyvinkin vanhaa kuusikkoa, paikoin on näkyvissä merkkejä menneistä metsäpaloista ja onpa alueella myös yksi jäljitelty metsäpaloaluekin (eli siis kulotusaukko). Saarekkeiden metsät ovat monin paikoin hyviä sieniä metsiä, ainakin suppilovahveroita ja mustatorvisieniä olemme retkiltämme mukaan poimineet. Keväällä törmäsimme myös korvasieneen. Kannattaa siis pitää kulkiessaan silmät auki, jos pitää sienistä.

Lisää retkikohdevinkkejä löydät täältä.

Omena-kanelikaurapuuro

Nyt kun aamulla on taas aikaa, eikä tarvitse kiirehtiä bussiin ja töihin, voin kaikessa rauhassa keittää aamupuuroa.

Viron reissullamme hotellissa otin myös aamulla kaurapuuroa ja olin maistavinani, että puuro oli maustettu kanelilla, josta innostuneena itsekin heitin veteen kanelia. Ja seuraavaksi syntyikin idea omena-kanelipuurosta. Ei tämä kyllä varmasti mikään maailman ensimmäinen omena-kanelipuuron ohje ole, mutta itse innostuin tästä, joten jaan teillekin tämän hyvän ohjeen. (vaikka ohje onkin vähän sinnepäin ohje)

Omena-kanelikaurapuuro (1 annos)

1 omena (semmoinen kotimaisen omenankokoinen)

n. 3 dl vettä (tätä voi lisätä tarvittaessa)

ripaus kanelia ja suolaa

1 dl kaurahiutaleita

¼ dl leseitä (näitä ei ole pakko käyttää)

1. Kuori ja raasta omena kattilaan. Lisää vesi ja kanelia ja suola, tämän meinaan itse jostain syystä unohtaa!

2. Kiehauta.

3. Lisää kaurahiutaleet, pienennä levyn lämpöä ja keittele kypsäksi. Jos puurosta tulee kovin paksua, lisää nestettä, ellet sitten tykkää tönköstä puurosta.

4. Ja sitten se alkaakin olla valmista syötäväksi. Ripottele halutessasi päälle vielä vähän kanelia ja vaikkapa sokeria ja tilkka maitoa tai miten yleensäkin tykkäät puurosi syödä.

Syyskuun saldo

Niin meni syyskuu. Tällä kertaa en sano, että meni nopeasti, sitä se ei tehnyt. Tai miettikääpä, onko teidän mielestä niistä syyskuun ensimmäisten viikkojen lämpimistä keleistä lyhyt aika? Ei ole ei ainakaan mun mielestä.

Ja paljon erilaisia viikkoja on syyskuussa muutenkin ollut, niin säällisesti kuin omasta puolestakin. Yhden viikon lomailimme Virossa, toisen viikon olin töissä ja sitten olenkin lomaillut/työttömistellyt kotona. Mutta tekemistä (kaappien ja erilaisten muiden tavarakeskittymien siivousta = tavaran paikasta toiseen siirtelyä on ollut ja on edelleen paljon.) Ja sukkia on syntynyt vinhaa vauhtia kasa. Mitäs muuta olen tehnyt, katsotaanpas.

- kudoin lähes kuusi paria villasukkia (kuudennet saan tänään valmiiksi)

- lomailin Virossa, jossa mm. kävin uimassa Itämeressä ja nautin jalka- ja kasvohoidoista

- vihdoin ja viimein sain hommattua uudet lasit!

- kävin puolukassa ja sienestämässä

- olin viikon töissä

- harrastan taas työttömänpäiväkävelyitä

- sain superystävällistä palvelua poliisin lupa-asiapalvelupuhelimesta

- kävin muutamassa asuntonäytössä, ei ollut riittävän mielenkiintoisia kohteita

- söin ekaa kertaa elämässäni (Jannen tekemiä) falafelejä

- juhlin 6-vuotissynttäreillä

- ostin ja istutin parvekkeelle kanervia

- luin neljä kirjaa

- jouduin hankkimaan/päivittämään ajokortin aika tyhmän asian vuoksi ja maksamaan paljon lääkärintodistuksesta uutta ajokorttia varten

- oleilin liikaa netissä vailla mitään järkevää syytä olla netissä

- innostuin keitoista

- jatkoin aamupuuron keittämistä ja syömistä

"Hemuli ei pitänyt pukemisesta eikä riisumisesta, se sai olon tuntumaan siltä, että päivät menivät menojaan, eikä mitään tärkeää tapahtunut."

Mitä veikkaat, mitkä lasit valitsin?