Tammikuun sukkasaldo

Käsityöharrastus oli loppuvuodesta vähän paussilla, ei huvittanut tai ehkä parempi syy oli kirjastosta lainatut hyvät kirjat. Vaikka päivät kuluvat kotona, voisi luulla, että kaikki aika olisi käytettävissä omiin harrastuksiin, mutta niin se ei harmi vain ole.

Mutta nyt uuden vuoden alettua kaivoin sukkapuikot esiin ja aloin tehdä sukkia. Ihan vain perusvillasukkia, tasaraitaa ja yksiväristä. Simppeliä ja joutuisaa. Ei tarvitse laskea tai pysyä kärryillä, missä mennään, vaan työn voi jättää helposti kesken ja taas jatkaa.

4 paria pienempien tyttöjen värisiä sukkia, Novitan Nalle langasta. Silmukoita puikolla 10 tai 11 ja puikkojen koko 3. Miesten sukat on 7 veljestä. Niissä silmukoita 14 resorissa, sukkaterässä 13. Puikkojen koko 3½. Ihan vain itselle muistiin, silmukkamäärät ja puikot! 

Jännitystä elämään

Olenkohan tästä kirjoittanut jo joskus aiemminkin. No kirjoitan nyt, kun nyt on taas jännät viikot menossa. Tiistaina alkoi ja jatkuu vielä viikon päästä maanantaihin. Nimittäin kirpparipöydän pito tuossa lähikirpputorilla. 

Niin jännittävää! Käydä päivittäin järjestämässä tavaroita paremmin ja katsoa samalla, mitä tavaroita on tutkittu ja mitkä eivät näytä kirpparikansaa kiinnostavan. Ja tuolla kirpparilla myynnin seuraaminen on tehty vieläkin helpommaksi. Myyntiä pystyy seurata suoraan netistä, kirppariohjelman avulla, joten reaaliajassa kotoa voi tarkkailla, mitä on ostettu ja paljonko myyntitulot on. Voitte varmaan kuvitella, kuinka päivitän sivua viiden minuutin välein!

Tämän hetkisen myynnin perusteella voin arvioida, että housut eivät kirpparikansaa kiinnosta. Niitä ei ole juurikaan edes katsottu, eikä ostettu. Yllätyksekseni myynnissä on muutama siisti (ja edullinen) neulepaita, jotka eivät ole vielä ostajaansa kohdannut. Eikä miesten vaatteet tunnu ketään kiinnostavan, vaikka ovat myös siistejä ja sitä yleistä kokoa. 

Suosittuja ovat olleet erilaiset tavarat, mekot ja tunikat. Myös pari siistiä talvitakkia meni heti ensimmäisinä päivänä, samoin kuin kolme paria lasten kenkiä. Ja pussilakanaparinkin sain myytyä. On tämä jännittävää! Ja mielessä on ajatus, että pitää löytää lisää myytävää. Sitähän toki olisi kaapit täynnä, mutta mistäs niistä osais vielä luopua...

Levyn eheyttäminen

Viime aikoina mielessä on pyörinyt muutama tietotekninen asia. Levyn eheyttäminen ja 95% täynnä oleva muisti, siirretäänkö tiedostot toiseen muistiin? Molemmat termit olen yhdistänyt itseeni, vaikka oikeasti se on puhelimen muistikortti, joka on koko ajan täynnä ja vaatisi tyhjennystä ja järjestämistä. Paitsi että täynnä tuntuu olevan oman pään muistikorttikin ja sitä ajatusta pyöritellessä mieleen putkahti tuo levyn eheyttäminen.

Ai mitäkö se levyn eheytys tarkoittaa, tässä suora lainaus Wikipediasta: ”Eheyttäminen tai eheytys on toimenpide, jolla vähennetään tietokoneen kiintolevyllä olevan tiedostojärjestelmän pirstaloitumista. Eheyttämisessä levyn sisältö järjestetään uudelleen siten, että samaan tiedostoon kuuluvat osat sijoittuvat levylle peräjälkeen, toistensa läheisyyteen. Tällöin levyn lukupään edestakainen ja aikaa vievä liikuttelu vähenee ja tiedoston lukeminen nopeutuu. Samalla pirstaloitumista saatetaan ehkäistä tyhjää tilaa tiivistämällä. Jotkin eheyttäjät pyrkivät lisäksi pitämään samaan hakemistoon kuuluvat, pienet tiedostot yhdessä, sillä niitä käytetään usein peräjälkeen.”

Niin, välillä (tai oikeastaan koko ajan) tuntuu siltä, ajatukset päässä ovat siellä täällä, hujanhajan ja muistaminen on hankalaa. Perusjuttuhan on se, että on menossa netistä tarkastamaan jotain asiaa, mutta kun saa selaimen auki, ei ole enää mitään muistikuvaa, mitä piti tehdä. Toisinaan saan oikein kunnolla miettiä, mitä viime viikolla syötiin tai mikä päivä se olikaan, kun kävin kaupassa.

Ja katkonaisista öistä ei kai ole tarkoitustaan muistaa, kuinka monta kertaa on noussut sängystä, laittanut tuttia tai kuka on ollut hereillä mihinkin aikaan. Mutta voi miten hauskaa olisi, jos oman muistin voisi järjestellä vain nappia painamalla.

Toisinaan pysähdyn ihailemaan lapsen muistia. Sinne mahtuu vielä kaikki pienetkin asiat. ”Muistatko äiti, mulla oli tämä paita päällä, kun olin kipeä ja join maitoa. Ja sitä tippui tähän paidalle ja mua itketti.” Ööö… en muista.

Mutta onneksi muistan sen, että tämä johtuu vain vauvavuodesta. Niistä huonosti, pätkissä nukutuista ja torkutuista öistä. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun joskus menee töihin ja viettää enemmän aikaa älyllisessä (vanhemmassa) seurassa, muisti toimii kuin uudella tietsikalla.

Muistamiseen liittyen voinkin lopuksi kertoa kirjavinkin. Liane Moriarty, Nainen joka unohti. Jossain blogissa se joskus vilahti ja sitten sattumalta huomasin kirpputorilta, joten ostin omaksi. Kannessa lukee: ”Kirja, jota ei kesken voi käsistään laskea, mikä varoituksen sanana sanottakoon.” Ja se on totta. Olin lukenut ensimmäiset 30 sivua ja Jannen kysymykseen ”onko hyvä kirja” totesin, että pitäisi saada heti tietää, miten tämä päättyy. Hyvä kirja, vaikka kohta tuskin muistankaan koko tarinaa.