Lukuloma

Parin edellisen kuukauden vapaat hetket ja yritykset irrottautua kodin- ja lastenhoidosta on kulunut kirjojen kanssa. Olen jäänyt koukkuun hyviin (rakkaushömppä) tarinoihin, jotka tempaavat mukaansa ja rentouttavat perhearjessa. Olen istunut sohvalla, pihalla, keittiönpöydässä, kylpyvahtina, nukuttajana kirjan kanssa ja unohtunut muihin maailmoihin. Ja aina välillä (koko ajan) joutunut komentaa lapsia ja koittanut keksiä niille tekemistä siksi aikaa, kun luen vielä luvun loppuun tai pari sivua tai jos sittenkin vielä seuraavan luvun. Ja seuraavan. Olen viihtynyt ja ollut epäsosiaalinen iltakaveri. Mutta kun kirjahyllyssä odottaa mielenkiintoinen rivi tarinoita.

Mutta yksi asia mikä ärsyttää. Tassuttelu. Jostain syystä se sana ärsyttää kirjoissa. Vaikka hyvin tiedän, millaista kävelyä sillä kotona aamutuimaan tarkoitetaan, enkä keksi sille parempaa sanaa, niin silti se on ärsyttävä. 

Maaliskuun käsityöt

Neulonta harrastus jatkuu hyvällä vauhdilla. Vauvojen sukista palasin tekemään taas miehekkäämmän kokoisia ja näköisiä sukkia eli vähän tylsempiä värejä ja simppeleitä raitoja. 5 paria ehdin tässä kuussa tehdä.

Näiden lisäksi tein Isosiskolle kintaiden alle lapaset alpakkalangan lopusta, joiden käyttöikä jäi aika lyhyeksi. Toinen lapanen pääsi pesumatkalle muiden ulkovaatteiden kanssa, eikä se oikein tykännyt puolentunnin pikapesusta. Kutistui.  Katsotaan, mitä tapahtuu toiselle lapaselle. Taitaa viettää loppuelämänsä sinkkuna, kun tuo lanka loppui ja eipä taideta taas hetkeen aikaan tarvita kintaidenaluslapasia.

Lisäksi purin, vyyhditin, pesin ja kerin sen ympyräneuletakkini langat. Ja aloittelinkin jo siitä uutta neuletakkia. Tällä kertaa ihan tavallisen, yksinkertaista mallia. Hihat säästin purkamiselta, täytyy vain tehdä hihanpaikan kavennukset sopimaan jo valmiisiin hihoihin.

Ei saa kiroilla

”Voihan vittu, Frozen-lehti”

”Vittu, nyt sitä on käsissäkin.”

”Vittuvittuvittuvittu…”

Jep, meidän nelivuotias on oppinut uuden sanan. Valitettavasti sana on tullut käyttöön kotoa kuultuna, sattui olemaan mukana auttamassa isäänsä autonkorjaushommassa ja siellä vaativassa tilanteessa iskältä pääsi lipsahtamaan sana. Vaikka kyllähän tuota sanaa kuulee joka paikassa, radiossa, ravintolassa naapuripöydästä tai ihan vaan vaikka kassajonossa muilta jonottajilta. Mutta ehkäpä iskän sanomana Isosisko innostui testailemaan sanaa itsekin.

On ollut osittain myös huvittavaa huomata, että tyttö osaa käyttää sanaa oikeissa asiayhteyksissä. Askartelussa kimalleliimaa leviää vähän pöydälle ja sormiin ja se kiukuttaa. Tai kun postissa tuleekin Prinsessa-lehden teemanumero, Frozen-lehti ja se jos mikä on hieno yllätys. Tai toisaalta sanan huokaista suustaan hädintuskin kuuluvasti, kun Lego-rakennelmat eivät tahdo onnistua. Mutta sitten on toki niitä kertoja, kun sanaa vain rallatellaan putkeen muun toiminnan ohessa.

En ole oikein osannut puuttua tuon sanan käyttöön. Totaalikieltäminen tuskin onnistuu. Kyllähän te tiedätte, miten uhmakas 4-vee toimii, jos häntä kielletään tekemästä jotain. Sitten sitä ainakin tehdään ja varmasti niin, että kieltäjältä menee hermot. Olen ajatellut, että neutraali suhtautuminen olisi järkevää ja sana vaikka unohtuisi. Ei se onneksi nytkään ole päivittäisessä käytössä. Ehkäpä pitäisi käydä keskustelu, jossa kerron, että sanan käyttäminen on tyhmää ja ei sovi lapsille. Mutta entä jos se vain innostaa häntä käyttämään sanaa vielä lisää? Onko vinkkejä, käytännönkokemusta aiheesta, mikä on paras tapa toimia?  

Pyykkietikka

Pyykkietikkaan tutustuin jo pari vuotta sitten erään kirjan inspiroimana. Kirjan nimeä en enää muista, mutta siinä kerrottiin vanhoista nikseistä ja tavoista kodinhoidossa, myös väkiviinaetikan käytöstä huuhteluaineena. Kirjan lukemisen jälkeen aloin käyttää etikkaa huuhteluaineena silloin tällöin, samoin kuin ruokasoodaa tehostamaan valkopyykinpesua. Mutta viime syksystä asti olen käyttänyt etikkaa lähes joka pesukerralla.

Miksi sitten olen innostunut ja mitä hyötyä siitä on? Sanotaan, että se huuhtelee pesuaineen paremmin vaatteista ja koneista, kirkastaa värit ja raikastaa pyykin ja samalla myös pyykkikoneen. Samalla tavoin kuin huuhteluaine, se silottaa rypyt ja poistaa sähköisyyttä. Pyykkietikka poistaa hajuja sekä pyykistä, että pyykkikoneesta. Ainakin tällaisia vaikutuksia pyykkietikalla luvataan olevan.

Itsellä pääsyy pyykkietikan käyttöön on se, että pyykkikone pysyy tuoksuttomana. Meillä oli ongelma, että pyykkikone alkoi herkästi haisemaan epämääräisen pahalle. Vaikka luukun jätti pesujen jälkeen auki ja irrotti pesuainelokeron, vaihtelin käytettäviä pesuaineita ja pesin korkeissa lämpötiloissa, hajuja muodostui. Samoin lattiakaivosta tuli aika ajoin kissanpissan hajua. Muutaman kuukauden pyykkietikan käytön jälkeen huomasin, että näitä hajuja ei enää ollut. Ja oletan tämän olevan pyykkietikan ansiota.  

Pyykit ovat olleet pesun jälkeen raikkaita ja ainakin heti koneesta otettuina, tuntuu, että värit ovat kirkkaita. Kaikkia pinttyneitä (esim. kirpparin) hajuja pyykkietikka ei ole poistanut. Samoin kuin sähköisyyttä vaatteista etikkahuuhtelu ei ole poistanut.

Kaupoissa myytäviin valmiisiin pyykkietikkoihin en ole tutustunut pulloa enempää. Hinta tuntuu kovin korkealta, kun 1,5 litran etikkapullo maksaa alle 2 euroa. Olen tehnyt sekoituksen, jossa etikkaa on 4 desiä ja vetttä 1 desi. Lisäksi olen laittanut mukaan eteeristä öljyä, sitruunaa, limeä, appelsiinia tai mäntyä. Mutta tällä lisätuoksulla ei ole merkitystä oikeastaan kuin pyykinpesuvaiheessa, etikan tai eteerisen öljyn tuoksu ei jää vaatteisiin, vaan tuo lisätty tuoksu leijailee kylppärissä pesun aikana. Pyykkietikkaa laitan huuhteluainelokeroon 2-3 ruokalusikallista eli n. 30-45 millilitraa.