Minun kevät

Välillä tuntuu, että en ole minä, vaan olen syöttäjä, vaipanvaihtaja, nukuttuja, vaunujenlykkijä, pyykkäri, tiskari tai kokki. Sillä, mitä itse teen, ajattelen tai näytän, ei ole oikeastaan mitään väliä, pääasia on sillä, mitä teen ja milloin. 

Tietenkin nuo kaikki roolit ovat äärimmäisen tärkeitä meidän lapsemme hyvinvoinnin kannalta. Mutta oman elämäni puolestani on erittäin tärkeää myös se, etten unohda itseäni ja ala välinpitämättömäksi itseni suhteen, sen miltä näytän, miltä tuntuu ja miten voin.

Sen vuoksi yritänkin pitää huolta itsestäni edes vähän, sen verran mitä vauvanhoidolta ehtii ja pystyy. Mutta ne pienet asiatkin ovat tärkeitä. Kuten se, että aamulla harjaa hiukset, vaikka laittaakin ne samalle letille, jolla ne ovat olleet lähes koko vuoden. Tai se, että pesen hampaat kaksi kertaa päivässä ja vaihdan yövaatteet päivävaatteisiin, vaikkeivat ne ulkonäöllisesti paljon toisista eroaisikaan. Pientä huolenpitoa on myös kynsien lakkaus ja käsien rasvaus tai vaikka ripsivärin laitto, kun lähtee kauppaan. Jos siihen vain on aikaa. Nämä pienet asiat auttaa muistamaan, että minäkin olen ihminen, josta täytyy pitää huolta.

Kotiäidin vaatetus tällä hetkellä. Aina valmiina ryntäämään hyssyttelemään vaunuja parvekkeelle.

Tuntuu, että alkavan kevään myötä myös itse alan herätä talvihorroksesta. Auringonpaiste on ihana asia ja se antaa uutta energiaa. Enää ei tarvitse iltaisin jännittää, koska joutuu seuraavan kerran heräämään, eikä myöskään heti vauvan nukahdettua tarvitse itse mennä nukkumaan. Vauvanhoitoon on tullut omat rytminsä ja rutiininsa, vaikka päiväunet ja yöunet sujuvatkin aina vähän erilailla, mutta mielestäni ymmärrämme vauvamme viestejä jo melko hyvin.

Onneksi tyttömme viihtyy jo lattialla itsekseenkin.

Yksi konkreettinen esimerkki tästä talvihorroksen päättymisestä on se, että alkoi tehdä mieli lukea. Käydä kirjastossa, lainata kasa kirjoja ja uppoutua lukemaan mielenkiintoisia tarinoita. Nyt onkin tämän vuoden kaksi ensimmäistä kirjaa luettu! Viime vuonna tähän aikaan olin tainnut lukea lähes kymmenen kirjaa…  

Seuraavaksi mieleni tekee metsään, retkelle, luonnon keskelle syömään eväitä ja nauttimaan auringosta!

” - Käsitäthän, silloin kun minulla ei vielä ollut nimeä, juoksentelin vain ympäri ja nuuhkailin noin vain ylimalkaan, ja tapahtumat lentää räpyttelivät ympärilläni. ­­­- - Nyt minä olen minä, ja kaikki mitä tapahtuu merkitsee jotain - - tapahtuu minulle, Ti-ti-uulle. Ja Ti-ti-uu näkee asiat nion tai näin – ymmärräthän mitä tarkoitan? – Ti-ti-uu

Toisinaan olotila kyllä muistuttaa enemmän tätä.