Tänäkin vuonna mustikoita löytyi siis poimittavaksi asti. Ei toki mitään hirmu suuria määriä, mutta puolentoista tunnin kyykkimisen jälkeen oli meillä kasassa reilut neljä litraa. Eli ihan sopivasti ainakin tältä erää.
Mustikkapaikan keskellä
on myös yksi kohta, jossa kasvaa kantarelleja. Tälläkin kertaa sieltä muutaman
sienen löysimme, mutta jätimme ne kuitenkin metsään. Jääkaapissa kun on vielä
viime viikolla poimuttuja sieniä. Pitäisi kai opetella tykkäämään sienistä enemmän,
kun niitä on kuitenkin mukava etsiä ja kerätä.
Mustikkaan lähtiessä tärkeintä ei tietenkään ole se, miltä näyttää,
vaan se, että vaatteet ovat metsään sopivat. Eli sellaiset, että tarpeen tullen
voi istahtaa mättäiden väliin (tai päälle) marjoja poimimaan, jos kyykkiminen
alkaa ottaa selkään tai polviin. Hyttysiltä on myös hyvä suojautua joko
vaatteilla tai myrkyillä. Tänään oli sen verran lämmintä, että suojautuminen
tapahtui myrkyin, mutta aika paljon osumia silti tuli. Vaikka hermostuttavinta
hyttysissä kuitenkin on se ininä ja se, kun ne tunkevat joka paikkaan. Mutta
hengissä selvittiin tältäkin reissulta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti