Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ajattelin aiemmin, etten lue sellaisia kirjoja, joita kehtaisin esitellä ja suositella muillekin luettavaksi. (Kuka haluaa myöntää, että yleensä parhaimpina lukukokemuksina pitää niitä kirjoja, jotka romanttista hömppää ja kirjastosta lainatuissa kirjoissa tästä on merkkinä vaaleanpunainen sydän…)

Edellisellä kirjastoreissulla olin onnistunut valitsemaan hyllystä ainakin yhden sellaisen sydämettömän kirjan, jota myös haluan suositella muillekin luettavaksi. (okei, aika useinkin kyllä lainaan muita kirjoja, mutta ne muut on usein tylsiä ja erikoisia.) (ja kyllä tässä kirjassa oikeasti on paljonkin sydäntä!) 

Tämän kirjan valitsin nimen ja sen fontin perusteella, jolla tuo nimi oli kirjoitettu. Ja tietenkin myös takateksti tuntui ihan kiinnostavalta. Mutta yleensä kirjavalintoihini vaikuttavat kyllä yleensä enemmän kirjan ulkoasu ja kirjoitetun fontin koko. Takakannen luen yleensä vain nopeasti silmäillen.

Tämä kirja, Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja sopii kaikille niille lukijoille, jotka pitävät monisanaisesta ja tarkasta kuvailusta, kauniista tunnelmista ja maisemista ja niiden ”näkemisestä” omassa mielessään. Kirja sopii myös niille, jotka pitävät hiljalleen selviävistä, ihmisten elämästä kertovista tarinoista. Itse ainakin näin mielessäni kirjassa kuvaillut maisemat mielessäni. Päällimmäinen ajatus, joka kirjasta itselleni jäi, oli ajatus siitä, ettei oikeastaan haittaa, vaikka pian taas tuleekin syksy ja sitten talvi. Toisaalta taas mieleeni jäi pyörimään ajatus elämästä maaseudun rauhassa, vanhassa puutalossa peltojen keskellä. Hmm, oikeastaan aika erikoiset ajatukset, kun miettii, mistä kirja oikeasti kertoi. Suosittelen teitäkin lukemaan sen ja kertomaan, mitä ajatuksia kirja teissä herätti.