On ikävää, kun muut tekevät tärkeitä päätöksiä mun puolesta. Varsinkin sellaisia päätöksiä, jotka merkitsevät sitä, että mun täytyy luopua jostain, joka ollut tärkeä mulle ja monessa mukana jo useamman vuoden aikana. Ja samalla tämä muutos tarkoittaa sitä, että täytyy opetella tekemään vanhoja, tuttuja asioita ihan uudella tavalla.
Kyse ei toki ole sen suuremmasta ja vakavammasta asiasta kuin kamera.
Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi uuden kameran ja samalla luovuin
pian 6 vuotta käytössä olleesta, tärkeäksi tulleesta Canonista. sniif.
Tämä uusi kaveri on Nikon, eikä me oikein vielä tulla toimeen
keskenämme. Mutta isän mukaan Nikon on nyt in, paljon parempi kuin Canon.
Tällä hetkellä tuntuu, että kuvausasetukset ovat
vaikeammin tehtäviä kuin Canonilla, mutta kai näihinkin tottuu. Mutta
hyvä asia tässä uudessa on salama, sitä olen ehtinyt kaivata jo pidemmän aikaa. Ja onhan se myös kevyempi kaveri. Ja tässä ei ole (vielä) naarmuja linssissä. Ehkä tämäkin on kohta myös Helin.
ps. Kaksi alinta kuvaa eivät ole omia, vaan ne on ottanut Jaana ja Johanna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti