Kun maas on hanki ja järvet jäässä…

eli siis sunnuntaina lähdimme nauttimaan talvipäivästä metsäretkelle, makkaranpaistoon. Autolla käyty keskustelu ennen metsään menoa: ”Otetaanko mukaan hoitoreppu?” ”No ei siellä kuitenkaan viitsi ruveta vaippaa vaihtamaan, niin ei kai sitä tarvita.” Sitten lähdetään kävelemään kohti laavupaikkaa, tyttö istuu tyytyväisenä pulkassa ja me ihastellaan lumisia puita.

Päästään perille ja leiriydytään. ”Haiseeko täällä kakka?” ”En mä ainakaan mitään haista.” ”Ehkä tyttö vain paukuttelee.” Menee hetki. ”No nyt mäkin kyllä haistan.” ”Voi ei…” Repusta löytyy hätävaravaippa, jonka laitoin sinne syksyllä opittuani toisella metsäretkellä, ettei housuvaippa pidä niin hyvin, jos on paljon makuulla. Eväsrepussa on makkaransyöntiin tarkoitettua talouspaperia ja vettä. Ja näillähän tarvikkeilla saa hyvin vaihdettua vaipan ja putsattua pepun metsäretkellä. Onneksi ei ollut enempää pakkasta, ettei pikkuinen peppu kylmettynyt operaatiossa. Ja nuotiokin paloi nopeasti hiillokselle ja pian päästiinkiin jo makkaranpaistoon. 

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt, olisi ehkä parempi otsikko.