Joskus kotonakin käy niin, että kun on riittävän pitkän aikaa hiljaa,
ei enää osaakaan puhua mitään. On vaikea aloittaa keskustelua, kun pitäisi muka
olla riittävän järkevää ja valmiiksi ajateltua sanottavaa.
Nyt täällä
tuntuu vähän samalta. Aika on mennyt taas niin nopeasti, iltaisin ei kotona
ehdi ja jaksa avata konetta ja kirjoittaa tänne. Tai
oikeastaan selkä ei pidä siitä, töissä kun joutuu istua niskansa sellaiseen
jumitukseen, että viikonloppuna saa ihmetellä, mistä johtuu, kun huimaa.
Mutta täällä sitä ollaan edelleen. Josko vaikka jatkossa taas vähän useammin, edes kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti