Autoilun tuomat haasteet

Vuoden ensimmäisellä viikolla perheemme koki suuren mullistuksen. Tuo mullistus tuo uutta jokaiseen työpäivääni, tekee liikkumisen helpommaksi ja mukavammaksi, useimmiten myös nopeammaksi. Mullistusta ei tietenkään ilman rahan menetystä saatu, tunnetusti autojen ylläpitäminen myös kuluttaa rahaa. Joten tästä mullistuksesta joudumme maksamaan myös jatkossa.

Niin, etupihamme sai uuden koristuksen, mustan Ford Mondeon. Auto minulle. Vau. Joulukuussa työmatkapyöräilykelit alkoivat muuttua epävakaiksi, oli liukasta, jäistä tai hullun tuulista. Ja vatsan kasvaessa, nastarenkaista huolimatta tuo neljän kilsan työmatka suuntaansa alkoi olla liian jännittävää ja haastavaa.

Vaikka kotikaupungissamme kulkee joukkoliikenne, se ei olisi auttanut työmatkaani ollenkaan, tuolla neljän kilometrin matkalla olisi joutunut vaihtamaan bussia kertaalleen ja aikataulut eivät menneet vuorojen kanssa yksiin. Ja tottahan se on, että kevään tullessa kahden lapsen kanssa ei voi enää yksi aikuinen pyöräillä paikasta toiseen, joten toisen auton ostaminen oli tässä vaiheessa täysin tarpeellista. Ja sopivan auton kohdalle tullessa, päätös oli helppo tehdä. Koeajon kautta auto omaan pihaan.

Ja heti tarpeeseen. Olimme tytön kanssa tammikuun ensimmäisen viikon lomalla, ohjelmassa oli tytön 3-vuotisneuvola. Ja tietenkin kovat pakkaset. Jännitin, toimiiko auton lohkolämmitin, käynnistyykö auto ja pääsemmekö ajoissa ja omin voimin neuvolaan. Ja sitten tuli välähdys – pitikös siellä neuvolan pihassa olla parkkikiekko? Autossa sitä ei vielä ollut ja yli kahdenkymmenen pakkasasteen vuoksi lyhyt pysähdys kaupassa, juuri ja juuri lämmenneellä autolla ja toppavaatteisiin ahdetulla lapsella ei tuntunut järkevältä. Joten lähetin kiitokset Suomen hallitukselle parkkikiekkolain löyhentämiselle ja päätin nopeasti askarrella autoon parkkikiekon. Apulaisen kanssa tietenkin.

Ja kuten arvata voitte, se oli tosiaan hyvin nopea askartelu… No mutta, lopputulos oli mielestäni ihan ok, vaikka materiaalit olivat pahvinkeräysastiasta ja kellonaikaa osoittavaa kiekkoa piti paikallaan miehen töistä saama pinssi. Omasta mielestäni hyvinkin oivaltava keksintö, mies ei sitä niin paljoa tainnut arvostaa.

Ja niin, voitte tietenkin myös arvata sen, että kääntyessäni neuvolan parkkipaikalle, huomaan, ettei missään näy käskyä käyttää parkkikiekkoa. No, menimme sitten neuvolan jälkeen käymään Lidlissä, jonka parkkipaikalla parkkikiekkoa pitää käyttää. Ja illalla siirrettiin miehen autossa ylimääräisenä ollut parkkikiekko minun autoon.

Auton omistaminen tuo heti alkuunsa uusia haasteita ja jännityksen hetkiä!

Kuvat tällä kertaa heikkolaatuisina kännykkäkuvina. En ole oppinut käyttämään uuden puhelimen kameraa tai siis olen sitä mieltä, että se on paljon huonompi kuin vanhan puhelimen kamera. Mutta syy on varmaankin vain harjoituksen puutteessa.