Uhmaaja

Niinhän se menee, kun elämässä netin ulkopuolella riittää menoa ja meininkiä, täällä on hiljaisempaa. Ei meillä mitään hauskaa kesätekemistä tosin ole ollut tarjolla, vaan huomion on vienyt meidän 2,5-vuotias. Hän on ollut viimeviikkoina hyvinkin vaativa, paikoin vaikeakin asiakas, jonka kanssa äitillä ja isällä menee hermot useamman kerran päivässä.

Hän vaatii huomiota lähes koko ajan, eikä ruokapöydässäkään saa vanhemmat jutella keskellään, kun tyttö alkaa pelleillä ja karata pöydästä saadakseen osansa huomiosta.  Jos häntä pyydetään tekemään jotain, on turha odottaa asian hoituvan. Kotoa lähteminen on tällä hetkellä hidasta, koska pukeminen tai ylipäänsä lähteminen ei häntä vain huvita. Ellei tiedossa ole jokin kiva kohde – retkelle serkkujen kanssa, pyörällä jätskille tai kirjastoon. Nukkumisesta ja nukuttamisesta en viitsi edes mainita, pelkkä ajatus siitä alkaa jo kiukuttaa.

Parasta olisi, jos tyttö saisi olla koko päivän kotona yökkäreissä ja yövaipassa, istua vuoronperään äitin ja isän kainalossa ja katsoa telkkaria, tehdä välillä palapeliä ja leikkiä junaa. Päivän aikana syötäisiin jäätelöä ja ammuu-jogurttia (Paula-vanukas), juotaisiin mehua ja ehkä vähän voisi syödä sydän tai pikku-rusetti-pastaa.

Voitte siis kuvitella, että vähän tämä on aiheuttanut ylimäärästä äksyilyä ja kiukuttelua myös vanhempien keskuudessa, puolisoon aina niin hyvä ja järkevä kohdistaa oma turhautuminen. Mutta onneksi viikonlopun jälkeen pääsi taas töihin lepuuttamaan päätään. Jos juhannukseen mennessä meno vähän viilenisi.

Ja taidanpa koittaa ottaa Jannen vinkistä vaarin ja keksiä jonkun pakopaikan itselleni, jossa voin käydä kerran viikossa tuulettumassa ja olemaan poissa kotoa.