Juhannusta paossa

Tänä juhannuksena ei tarvinnut juosta ruokakaupoissa tarjousten perässä, jakaa kokkaus- ja tiskivuoroja, hätyytellä hyttysiä tai miettiä, käydäänkö saunassa ennen syömistä tai jaksaako kukaan syödä jälkiruokaa. Tänä juhannuksena ei myöskään kuvattu juhannuksen auringonlaskukuvaa perinteisessä järvimaisemassa.

Tämän vuoden juhannus vietettiin ulkomailla, Virossa, Haapsalussa, jossa juhlistimme koko perheeni voimin isäni 60-vuotissynttäreitä. Ja vietimme siinä sivussa stressitöntä juhannusta. Reissu oli onnistunut, ainakin sankari tuntui nauttivan. Mutta olihan se välillä raskasta, mukana oli liikaa läheisiä (liian läheisiä) ihmisiä, joiden seurassa kukin vuorollaan kehtasi näyttää ne huonommatkin fiilikset nälän tai jonkin vastoinkäymisen kohdatessa. Voitte siis kuvitella, että jonkinlaista nyrinää oli meneillään jossakin majatalomme huoneessa. Mutta toisaalta pidän sitä myös hyvänä asiana, ettei perheen kesken tarvi esittää mitään muuta, vaan jos kiukuttaa, niin voi vähän kiukutella.

Oli mukavaa olla taas pitkästä aikaa lomalla ja ulkomailla! Syötiin vähän mitä sattui, milloin sattui, tytön päiväunet jäivät kahtena päivänä välistä. Ilma oli lämmin, aurinko paistoi ja merivesikin kahluulämmintä. Kaupunki oli meille tuttu, vajaa 3 vuotta sittenhän me kävimme automatkalla Virossa ja majoituimme Haapsalussa samassa majatalossa kuin nytkin (ja samassa huoneessakin vielä). Jo aiemmin hyväksi havaittu kohde toimi myös lapsiperheellä. Tämän tuttuuden huomasin jälkeenpäin kotona valokuvista - eipä juuri tullut kuvailtua nähtävyyksiä kaupungilla. Toki se saattoi johtua siitäkin, että tällä kertaa lykkäsin matkarattaita, eikä kamera roikkunut kaulassa käden ulottuvilla. Tällä kertaa kuvailun painopiste oli luonnonantimissa.