Retkikohteet

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Sano kiitos



Yksi kehuu, että olet tosi hyvässä kunnossa viiden viikon jälkeen synnytyksestä ja silminnähtävästi palautunut hyvin. Kehujalla on aikaa synnytyksestä viisi kuukautta ja vanhat vaatteet eivät sovi päälle vieläkään. Minä alan sepustaa, että nämä ovat oikeastaan kyllä ainoat farkut, jotka mahtuu päälle ja vähän kyllä nämäkin puristavat.

Toinen toteaa, että on kyllä niin suloinen vauva teillä. Minä totean, että niinhän se kyllä on ainakin nyt kun nukkuu. Että melkein koko päivän se on ollut hereillä tai ottanut ehkä vartin tirsoja ja sitten muun aikaa huutanut, kun on ollut liian väsy tai jotain muuta pielessä, mitä en ole ymmärtänyt.

Molempien tilanteiden jälkeen olen jäänyt ihmettelemään, että miksi en ole vain sanonut että kiitos. Kiitos kehuista, eipä siihen taida itse voida paljoa vaikuttaa, miten nopeasti ja hyvin raskauden jälkeen palautuu tai kuinka suloinen vauva on nukkuessaan. 

Moneen muuhunkin tilanteeseen riittäisi vallanmainiosti pelkkä kiitos. Miksi pitää niin usein alkaa selitellä, että tämä vaate nyt vain on tämmöinen marketista ostettu tai piti ostaa uudet silmälasit, kun vanhoilla en enää nähnyt. Miksi on vaikea ottaa kehuja vastaan? Edes siltä perheen kolmivuotiaalta, joka kehuu milloin hienoja vaatteitani (jotka ovat mitä lie ikivanhoja kotirenttuja) tai hienoa lettiäni, jonka olen tehnyt edellisenä iltana. Täytyypä koittaa opetella, että toisinaan lyhyt vastaus on parempi kuin pitkä rimpsu. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti